Keräyspaperia

Pikkuveljet on parasta. Soitti tänään ihan vaan kysyäkseen, että kun mulla on ne pentuproggikset tulossa, että kääntäiskö hän Hesarin tulemaan mulle pariksi viikkoo. Kun tartteen siihen sanomalehtiä kuitenkin ja se ite on lähdössä Thaimaaseen toksi aikaa. Inana. <3

(Samasta syystä mulle muuten tulee se Turun Sanomat, jota aikasemmin pohdin joskus, että mitvit. Se oli sitten taas mun mummi, joka oli voittanut määräajaksi Turkkarin ja kääntänyt mulle tilauksen. Oli vaan unohtanut kertoa siitä mulle. Sekin on <3. Perhe on joskus paras.)

Tollasen pikkuvelimiehen kun saisi, sellasen mä tarttisin. Kiva ja fiksu ja söpö ja hauska ja huomioonottava ja empaattinen ja sympaattinen olematta tylsä tai nössö tai mitään sellasta. Pitää musta huolta, se jonka aina vaan ajattelen olevan se pieni poika, jonka vaippoja on itekin joutunut vaihtamaan kakarana. Jeps, valitse miehes paremmin, onhan tollasia olemassa paljonkin, I know. Ite sitä tuntuu vaan takertuvan kaikenlaisiin ongelmapesäkkeisiin. Mikä vitun aivokuolio mulla siinä kohtaa mahtaa ollakaan, jolla noihin ratkaisuihin aina päädytään. Syvä huokaus.

Edelliseen liittyen, mä olen nyt tehnyt päässäni ratkaisuja Äksän suhteen. Jonkunhan ne on tehtävä, jos ei aikuinen ihminen ite pysty ja kykene. Mä ratkaisen sitten kummankin puolesta. Enkä kyllä pelkästään oman itteni takia, vaan sen toisenkin. Paria erilaista skenaariota tässä pyörittelen, katotaan sitte kuinka käy.