Asennekasvatusta

Päivällä oltiin frendin kanssa piknikillä ihanassa auringonpaisteessa Kaivarissa. Nice.

Se on ihan parhautta. Naurettiin ihan kippurassa loppujen lopuksi, vaikka alkuun (tietty!) kelattiin puolin ja toisin kummankin pähkäilyjä, suruja ja murheita.

Sen neuvo mulle asennekasvatukseen oli, että määritä ittelles hinta, 2500 €. Mene jonnekin baariin tyrkylle, ja kun joku tyyppi tulee juttelemaan ja tarjoamaan drinksuja ja sen sellasta (eli suomeksi siis iskemään ja vonkaamaan), niin jossain vaiheessa keskeytä tyyppi ja sano sille, että "Tää sitten muuten maksaa 2500 €, haluuks jatkaa?". Suurin osa äijistähän tietty tollasessa yllätystilanteessa taatusti perääntyisi, hiljaa tai huoritellen, mutta just se, että siinä olis se riski, että joku olisikin valmis maksamaan summan, ja sen hallinta (tilanteen lisäksi nyt tietty muutenkin) olis sitä oikeeta asennetta kohtaamaan ihan mitä vaan. Siitä ei ihan ees päästy lopputulemaan, että mitä sitten, kun on rahat handussa ja pitäis jakaa pesää, mut entä jos ei taho? Mutta asenteella sitten vaan, asenne kantaa! Kuinkahan pahasti sais turpiinsa, jos tyynesti ilmottais, että niin, hei, et kai sä kuvitellu, että tohon hintaan sisältyis pildeekin? Se on vaan mun seura tässä baarissa kun maksaa ton verran! :D

No joo. Mutta asenteella muutenkin mennään. Ja asioitten taas vähän saadessa edes jotain valoa, onkin helpompi määrittää sitä omaa jalansijaa ja sitä kautta taas löytää sitä asennettakin.