Jouluaaton aatto, jo!
Mä oon saapunut tänne vanhemmille. Umpipuhki ja niskat jumissa - hernerokkasumun takia Helsinki-Turku väliin kului aikaa kolmisen tuntia, keskinopeuden ollessa sellaset 50-60 km/h, motarillakin. Hyi perse, että oli kenkkua ajaa. Täällä jouluhysteriaa mutsilla as usual, mutta se nyt kuuluu asiaan. Huomen tarttee rykästä jouluostoksille, ne ei oo edistynyt alkutekijöitä pidemmälle. Tarvii toivoa, että valtaosa ihmisistä ei shoppailis enää huomenna, ettei tarvis jaksaa sitä ryysistä. Ympfh.
Ei-painajaisia on ne kaikki ihanat ruuantuoksut, joita täällä jo leijailee - mä keski-ikäistyn kyllä kovaa vauhtia, kun en millään malttais odottaa, että pääsis jo jouluherkkujen ääreen. Ja ei-painajainen oli myös aamupäivä tänään, kun yllätyksenä mut eilen illalla kutsuttiin kaakaolle. Kukas muu kuin Umpikujamies oli palannut Suomen kamaralle (se teki duunia Amerikassa pari kuukautta tässä syksyllä) ja halus toivotella jouluja. Ihan kivaa ja pisti hymyilyttämään, vaikkei mein keissistä koskaan mitään tullutkaan / olis tullutkaan. Emmä siis kuitenkaan ihan yksin ollut sitä mieltä, että jotain kipinää sillon syyskuussa oli. Vaiks en mä kyl sitä epäillytkään.
Nyt alkakoon joulunvietto. Palataan taas sitte muutama kinkkukilo raskaampana keventämään tänne kaikki mitä on tarvis.
Täältä Joulutunnelmaa kaikille! Hei heiluta sun joulukinkkua!
sunnuntai 23. joulukuuta 2007
perjantai 21. joulukuuta 2007
Vittuuuuuh!
Vanne meinaa kiristää päätä. Vittu-vittu-paska-saatana-perkele ja niin edelleen, saanette kiinni punasesta langasta tostakin. Miten voi samasta asiasta niin monta kertaa vittuuntuakin - eiköhän sillon kantsis tehdä asialle jotain.
*ajattelee-rauhan-ajatuksia-ja-yrittää-saada-verenpaineet-normileveleille-takasin-ja-niin-VITTU-edelleen*
Ei onnistu.
*ajattelee-rauhan-ajatuksia-ja-yrittää-saada-verenpaineet-normileveleille-takasin-ja-niin-VITTU-edelleen*
Ei onnistu.
Back In The Loop
Who are you? Friend or foe?
Now leave your sorrows all behind
This ain't enough, hanging tough
Now you must make up your mind
We can't stay down, we have to leave
There is no place for us to hide, so this is it
You've been warned now either join or step aside
Cause I'm back
Back! Cause I'm back.....Back!
Snap out of it now
We're back in the loop and it's time to move on
We're aiming for all or nothing now
We're back in the loop and it's time to go on
For us it is all or nothing now
E-Type: Back In The Loop
Jep, takasin.
Kaksi ja puoli kuukautta onkin blogi, tai ainakin sen pitäjä ollut lepotauolla, ja vähäsen kait harkinnan alla, että jatkaako ylipäätään vai ei. Sellasesta mun ajatusten purkupaikasta, jonka tän oli tarkotus olla, uhkasi tulla ase ja sodankäynnin väline ja se alkoi tuntumaan kauheen liian ahdistavalta, kaikkine tekstieni sensurointeine päivineen, vaikka toki sen itse ihan mahdollistin. Hengähdystauko oli siis ihan paikallaan. Nyt on tekstit palautettu paikalleen ja vanha meininki jatkukoon.
Vaikka tänne ei ole siis uutisoitu elämän koukeroista, eipä se tarkoita, ettei niitä ole. Onpa. Lyhyt updatetiivistelmä on paikallaan, niin pääsee sitten taas jatkamaan vähän reaaliaikasemmilla häppeningeillä ja tunteilla ja emotioilla tästä eteenpäin.
Pähkinänkuoressa tähän aikaan on mahtunut työntekoa vaihtelevalla menestyksellä. Toi vaihteleva menestys taas tarkottaa sitä, että on kai oikeesti uskottava se, että mun moraalinen selkäranka just ton työnteon suhteen on aika kumia - venyy ja paukkuu. Omaa lomaa saikun muodossa on pidetty luvattoman paljon, syystä että juhlat on jäänyt viikonlopuilta päälle - prkl, pitääköhän tässä huolestua siitäkin, että mä olen sukuni rasitteitten mukaan alkkis as well? Jonkunlainen tuurijuoppo ihan takuulla kyllä... No, duuni on kyllä edellä mainitusta huolimatta vahvasti hallussa, ja työtarjous uuteenkin tupsahti, mikä tietty on ihan bueno uutinen. Joskin ahdistaakin vähäsen - pitääks sitä hei niinku ihan aikuisten oikeesti tiätsä ruveta aikuiseksi tälleen kolmikymppisenä ja tehdä tollasia sitouttavia päätöksiä. Huihui.
Terveys on reistannut tässä oikeestikin, eikä pelkästään niissä selityksissä sivulla seitsemän pomon suuntaan kaikkien poissaolojen takia. Sen takia kai mulla edelleen on työpaikka. Otetaan paskasta siis irti vähän iloakin - kait noi poissaolot saigoniin vedoten vois tolleenkin ittelleen perustella, jos on oikeen vaikea kattoa peiliin. Polvileikkaus voi olla edessä, mutta se ei oo varmaa vielä. Vuodenvaihteen jälkeen pitäis helpottaa, kun uudet hoidot alkaa - looking very much forward to it.
Pollan terveyskin meinas sanoa sopimuksensa irti sellasen pikkusen nervous breakdownin muodossa. Riippuen niin monesta asiasta, jotka tiedostan ja ehkä sellasistakin, joita en tiedosta. Ilman laitoshoitoa on kuitenkin selvitty sen suhteen vielä. :P
Ihmissuhteet elää nekin tietty mun messissä elämäänsä. Se mun inana frendi, jonka dogi oli sillon alkusyksystä täällä majotuksessa palas yhteen sen miehensä kanssa sitten kuitenkin ja on saanut vauvansa - pieni tyttö. Jälkimmäinen asia tuo palan kurkkuun. Mutsin ja mun välit on hirveen "mielenkiintoset" for time being. Se kun veti melkein ranteet auki Guilt Tripin kourissa, kun kuuli, että tuli se romahdus. Syyttää siis kovin monesta asiasta itteensä. Voihan se olla oikeessakin, olen mäkin sitä monesta asiasta vuosien varrella mielessäni ja sanoissanikin syyttänyt. Se kohtelee mua nyt ihan selkeesti silkkihansikkain, mutta niin teen kyllä nyt sitten mäkin sinne suuntaan, kun tuntuu syylliseltä, että siitä tuntuu syylliseltä... Freak Show.
Ja tän blogin päähenkilöksi miltei "kuin itsestään" noussut Äksä, se on jo ihan hitsautunut kiinni muhun. Mun ystävä. Sen se on nyt niin moneen kertaan jo näyttänyt, että kaikki ne epäilykset sen suhteen, ne on huuhtoutunut matkan varrelle. Pitäis kai kaikki koukerot ja niitä kiertäneet ihmiset tuntien sanoa, että toistaiseksi all is good, mutta mä sanon kyllä ihan uhmallanikin, että nyt ja tästä eteenpäin.
Siinä kait tärkeimmät, palataan menneisyyteen jos on tarvis enempi sitten joskus. Nyt just alkaa olla jo joulunodotusta ilmassa. Mä kyllä tykkään niistä joulunpyhistä, mutta inhoan tätä joulunalusaikaa hysterioineen. Yleensä kyllä on enempikin angstia ilmassa näinä aikoina. Tästä joulusta tuleekin hiukka erilainen. Äksä ja mä vietetään se yhdessä. Ja koska mun family lähtee myös aina siitä olettamuksesta, että mä vietän sen niitten kanssa, se tarkoittaa sitten sitä, että Äksä viettää sitä mun kotikotona mein kanssa. Ja sitten vieraillaan senkin porukoilla, kunnes karataan omille teille.
Katotaan kuinka jeesusjuhlan käy, kun itse perkele* saapuu mestoille. ;)
*edelliseen postaukseen lokakuulta viitaten.
Now leave your sorrows all behind
This ain't enough, hanging tough
Now you must make up your mind
We can't stay down, we have to leave
There is no place for us to hide, so this is it
You've been warned now either join or step aside
Cause I'm back
Back! Cause I'm back.....Back!
Snap out of it now
We're back in the loop and it's time to move on
We're aiming for all or nothing now
We're back in the loop and it's time to go on
For us it is all or nothing now
E-Type: Back In The Loop
Jep, takasin.
Kaksi ja puoli kuukautta onkin blogi, tai ainakin sen pitäjä ollut lepotauolla, ja vähäsen kait harkinnan alla, että jatkaako ylipäätään vai ei. Sellasesta mun ajatusten purkupaikasta, jonka tän oli tarkotus olla, uhkasi tulla ase ja sodankäynnin väline ja se alkoi tuntumaan kauheen liian ahdistavalta, kaikkine tekstieni sensurointeine päivineen, vaikka toki sen itse ihan mahdollistin. Hengähdystauko oli siis ihan paikallaan. Nyt on tekstit palautettu paikalleen ja vanha meininki jatkukoon.
Vaikka tänne ei ole siis uutisoitu elämän koukeroista, eipä se tarkoita, ettei niitä ole. Onpa. Lyhyt updatetiivistelmä on paikallaan, niin pääsee sitten taas jatkamaan vähän reaaliaikasemmilla häppeningeillä ja tunteilla ja emotioilla tästä eteenpäin.
Pähkinänkuoressa tähän aikaan on mahtunut työntekoa vaihtelevalla menestyksellä. Toi vaihteleva menestys taas tarkottaa sitä, että on kai oikeesti uskottava se, että mun moraalinen selkäranka just ton työnteon suhteen on aika kumia - venyy ja paukkuu. Omaa lomaa saikun muodossa on pidetty luvattoman paljon, syystä että juhlat on jäänyt viikonlopuilta päälle - prkl, pitääköhän tässä huolestua siitäkin, että mä olen sukuni rasitteitten mukaan alkkis as well? Jonkunlainen tuurijuoppo ihan takuulla kyllä... No, duuni on kyllä edellä mainitusta huolimatta vahvasti hallussa, ja työtarjous uuteenkin tupsahti, mikä tietty on ihan bueno uutinen. Joskin ahdistaakin vähäsen - pitääks sitä hei niinku ihan aikuisten oikeesti tiätsä ruveta aikuiseksi tälleen kolmikymppisenä ja tehdä tollasia sitouttavia päätöksiä. Huihui.
Terveys on reistannut tässä oikeestikin, eikä pelkästään niissä selityksissä sivulla seitsemän pomon suuntaan kaikkien poissaolojen takia. Sen takia kai mulla edelleen on työpaikka. Otetaan paskasta siis irti vähän iloakin - kait noi poissaolot saigoniin vedoten vois tolleenkin ittelleen perustella, jos on oikeen vaikea kattoa peiliin. Polvileikkaus voi olla edessä, mutta se ei oo varmaa vielä. Vuodenvaihteen jälkeen pitäis helpottaa, kun uudet hoidot alkaa - looking very much forward to it.
Pollan terveyskin meinas sanoa sopimuksensa irti sellasen pikkusen nervous breakdownin muodossa. Riippuen niin monesta asiasta, jotka tiedostan ja ehkä sellasistakin, joita en tiedosta. Ilman laitoshoitoa on kuitenkin selvitty sen suhteen vielä. :P
Ihmissuhteet elää nekin tietty mun messissä elämäänsä. Se mun inana frendi, jonka dogi oli sillon alkusyksystä täällä majotuksessa palas yhteen sen miehensä kanssa sitten kuitenkin ja on saanut vauvansa - pieni tyttö. Jälkimmäinen asia tuo palan kurkkuun. Mutsin ja mun välit on hirveen "mielenkiintoset" for time being. Se kun veti melkein ranteet auki Guilt Tripin kourissa, kun kuuli, että tuli se romahdus. Syyttää siis kovin monesta asiasta itteensä. Voihan se olla oikeessakin, olen mäkin sitä monesta asiasta vuosien varrella mielessäni ja sanoissanikin syyttänyt. Se kohtelee mua nyt ihan selkeesti silkkihansikkain, mutta niin teen kyllä nyt sitten mäkin sinne suuntaan, kun tuntuu syylliseltä, että siitä tuntuu syylliseltä... Freak Show.
Ja tän blogin päähenkilöksi miltei "kuin itsestään" noussut Äksä, se on jo ihan hitsautunut kiinni muhun. Mun ystävä. Sen se on nyt niin moneen kertaan jo näyttänyt, että kaikki ne epäilykset sen suhteen, ne on huuhtoutunut matkan varrelle. Pitäis kai kaikki koukerot ja niitä kiertäneet ihmiset tuntien sanoa, että toistaiseksi all is good, mutta mä sanon kyllä ihan uhmallanikin, että nyt ja tästä eteenpäin.
Siinä kait tärkeimmät, palataan menneisyyteen jos on tarvis enempi sitten joskus. Nyt just alkaa olla jo joulunodotusta ilmassa. Mä kyllä tykkään niistä joulunpyhistä, mutta inhoan tätä joulunalusaikaa hysterioineen. Yleensä kyllä on enempikin angstia ilmassa näinä aikoina. Tästä joulusta tuleekin hiukka erilainen. Äksä ja mä vietetään se yhdessä. Ja koska mun family lähtee myös aina siitä olettamuksesta, että mä vietän sen niitten kanssa, se tarkoittaa sitten sitä, että Äksä viettää sitä mun kotikotona mein kanssa. Ja sitten vieraillaan senkin porukoilla, kunnes karataan omille teille.
Katotaan kuinka jeesusjuhlan käy, kun itse perkele* saapuu mestoille. ;)
*edelliseen postaukseen lokakuulta viitaten.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
