Umpikujamies

Jep jep. Once again.

Tällasessa krapula-apatiassa tuntuu melkein musertavalta. Onko mussa joku magneetti, joka vetää tunnesekamelskamiehiä puoleensa?

Hauska ilta eilen siis, puolituttujen tai melkein kavereitten, whatever, bilebändin 10-vuotisjuhlakeikka. Mieletöntä meininkiä, hauskaa oli, nauratti ja itketti, kaljaa tuli juotua enempi taas kuin olis ollut tarvis jii än ee. Olis lopettanut siihen ja jättänyt ne jatkot välistä. Ei olis apatiamuserruspuserruksia, pikkunen krapula vaan.

No mutta, jatkoille siis tietenkin oli mentävä, kuka sitä nyt hauskan illan pystyy jättämään kesken sillon, kun kannat on katossa ja on eniten hubaa? No en mä ainakaan. Siitä jatkojen fiksaamisesta ton miehen luokse tää säätö sitten lähti. Olenhan mä ton miehen tavannut ennenkin, mutta ei ennen oo mitään sparkseja ilmestyny meidän välille. Toisaalta, jompikumpi on seurustellut aina kun ollaan törmätty. Mutta nyt sitten kipinöi. Mä ja se, kaks känniääliötä, yritettiin soittaa takseja ja kikateltiin kaikenlaiselle typerälle jutulle. Syksy on tullut, ihan selkeesti, huomas tolleen aamuyöstä, oli kylmä! Kun hytisin siinä, otettiin mut kainaloon lämmittelyn verukkeella. Ja every now and then, jäätiin toistemme silmiin kines. Sellasta kaikkea pientä ja söpöä.

Jatkoilla niitä tuijotuksia, kahdenkeskisiä tupakkatuokioita, pieniä kosketuksia. Kotiutumisen hetkellä pieni suukko ja sylihetki. Ovella vielä ottaa olkapäästä kiinni, kun muut jo ahtaa itteensä takseihin, ja antaa kunnon suudelman... Tää kaikki silleen huomaamattomasti, koska kuten alussa kerroin, kyseessä on tunnesekamelskamies, ja sen ex-tyttöystävä yli kymmenen vuoden ajalta oli myös messissä jatkoilla. Joka ex-statuksestaan huolimatta ei kestä nähdä mitään uusia juttuja tolla tyypillä. Joka vetikin pienet kriisit ihan vaan siitä, että se tajus, että mein välillä meinaa tapahtua jotain. Ex-tyttöystävä, jonka kanssa se hengaa "kaverina", ja nää tyypit keskenään sotkee kaikki uudet ihmissuhdekuviot toisiltansa, koska eivät pääse toisistaan irti. Tai halua irrottaa. Ulkopuolisin silmin tarkasteltuna, ihan täydellisesti toisilleen sopiva pari, tällä kertaa ei edes ilkeällä mielellä tarkotettuna. Match Made In Heaven. Jotka ei tota menoa kyllä mitään muuta elämäänsä saakaan/haluakaan.

This is the Dead End I was talking about. Oli mitä kipinöitä tahansa, tuomittu epäonnistumaan. En edes ajatellut yrittää mitään sen enempää, mutta se piru oli onkinut mun numeron jostain ja pisti tekstaria pari tuntia sitten. NYT olis se tilaisuus pelastaa ittensä ennenkuin taas sattuu ja menee liian vaikeeks. Niih. Pelastanko?