Dogi, jota ei sen isäntä ikinä kehu tai taputa. Ja silti se heiluttaa sille isännälleen häntää. Tai onks se niin, että se heiluttaa sitä häntää juuri siks. Whatever, mutta mä luulen tietäväni, miltä tollasesta koirasta tuntuu. Not necessarily a nice feeling. Tarttee taputella omaa enempi.
Ittekseni mun tarttee miettiä, että
a) kehuja kerjätäksenikö mä heilutan häntää?
b) tarviinko mä niitä kehuja, vaikka mä heilutan häntää, jos ite tiiän oman "erinomaisuuteni"?
c) kannattaako ylipäätään heiluttaa häntää?
Blääh. Mun Sielun Peilikin on särki, ja toisessa silmässä verenpurkautuma, joka on ilmestynyt siihen out of nowhere baarireissun aikana. Karseen näkönen. "No en oo saanut hittiä, eikä oo tapahtunut mitään..."
Pikkusta henkistä töyssyä lukuunottamatta, that is. Paskaakin paskempi maanantai.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Kaikki tarvii kehuja. Se ei ole mitenkään säälittävää mutta on selvää hyvästä palautteesta tulee hyvä mieli.
Ja joskus kehut kertovat jotain kehustajakin. Käytöstavoista..hoksaavudesta..huomaavaisuudesta..tai siitä että olet tehnyt jotain mitä toinen oikeasti ihailee. Ja onhan se hännän heiluttamisen arvoista! ;)
Kaikilla on välillä harmaata. Laiha lohdutus, mutta tiedän että matalapaineen jälkeen mukavat asiat tuntuvat suuremmilta...
Jaksamisiin
ritu.se
Lähetä kommentti