Tollaset fiilikset vähäsen. Vappu alkaa vasta poistumaan elimistöstä. Velvollisuuksien jälkeen vaan viettänyt aikaa punkan pohjalla torkkuen - on ollut kohtuu hyytyneet olot tänään. Zombi. Hitto, krapulat kyllä on pahempia kun nuorempana.
Muuten on sellasia hellyystuntemuksia oikeestaan melkein kaikkia ihmisiä kohtaan; kaverin kanssa tossa just juteltiin maratonit, se on niin ihana ihana ihana, ja lässytin sille kaikkii tykkäämishommeleita. Äksälle oli pakko laittaa hyvän yön toivotukset. Parille "kahvikutsulle", joita olis vetämässä vaikka miten, jos vaan lähtis, vastailin kanssa ilman juurikaan vittuilua, joka on vähän sellainen mun TM (miksiköhän muuten olenkin niin vittumainen useasti, hmmm). Monille joitten kanssa en oo ollut yhteydessä pitkään aikaan, kirjottelin just meilejä kuulumisista, ja jopa käväs päässä, että kirjottaisko eksällekin vähäsen, mutta siinä meni sittenkin raja. Ei jaksa sitä marttyyripaskaa sittenkään, mitä sieltä kuitenkin tulee takasin. Ei se vaan osaa suhtautua varmaan edelleenkään, vaikka se ite nää päätökset tekikin, joten olkoon sitten takertuneena omiin harhaluuloihinsa, jos se ne tarttee panssarikseen. En mä kyllä sillekään mitään pahaa oikeesti toivo, päinvastoin. Onhan se kuitenkin aika mahtityyppi monellakin tapaa, vaikka meidän loppu olikin ihan shittiä.
Todistettavasti viuna pehmittää päätä ja näköjään sydäntäkin - on ihan sellanen maailmoja syleilevän lempee olo koko kaikkea olemassa olevaa kohtaa, kutakuinkin. :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti