Elämä on tanssia

Yksi askel eteen ja kaksi-kolme-neljä taakse taas. Vaihtoaskel hyppy. Tanssiminen, sehän on kivaa, kun kuviot osaa ja vauhti on kovaa ja musiikki vie. Mutta uuden tanssin kuviot, ne voi olla vaikeita opetella, varsinkin jos tuntuu ettei niissä ole mitään logiikkaa.

Ja täähän on tietenkin taas Äksä-volinaa. Voi perkele. Ystäviä ollaan, ollaanhan, olethan, pysythän sellasena, pitkään, hyvänä, läheisenä. Joo, olen tietty, I like you! Se on vittu suuri kunnia. My ass. Korva kelpaa kyllä, kun on sen tarve ja on se toiminut takasinkin päin. Kun sille toiselle sopii. Mitä helvetin motiivia on olla ystävä sellaselle, joka ei ole sitä oikeesti kaikissa tilanteissa takasin? Ei edes mitään ylisuuria juttuja, sellasia tekstariin mahtuvia. Se on hajottavaaa ja siksi, se menee pohdintaan.

Piti tavata. Koska näissä tapaamiskiekuroissa on koko ajan ollut ihan hitosti säätöä, sieltä toiselta puolelta, niin kyselin varmistusta, että onko vielä varmasti voimassa. Ei katsokaas tunnu pätevän se, että jos mun mielestä joku asia on jo lyöty lukkoon ja sovittu, niin se toinenkin pitäisi sitä sovittuna. Ja siksi ei tulisi mieleenkään vaan lähteä reissuun niiden omien käsitysten pohjalta, ilman vahvistusta. Mä en aio olla siinä tilanteessa ikinä, että tunkisin väkisin tai vastentahtoa, ja olisinkin ns. kutsumaton vieras, vaikka mut onkin kutsuttu, kuten taas tälläkin kertaa.

Varmistusta ei ole kuulunut, puoleen eikä toiseen, onko ok vai ei. Miksi se saatana ei voi tajuta, että jos nyt sitten ei oliskaan ollut ok, tuli jotain muuta, niin se on vaan ilmoitusasia? Oli se muu mitä tahansa, ja olen mä siitä mitä mieltä tahansa. En mä aio sen elämää ruveta rajoittamaan, se elää ja tekee ja säätää juuri niinkuin haluaa. I can deal with it, vaikka omasta puolesta vähän vois harmittaakin. Kunhan ei säätäis tähän suuntaan enää.

Pakko olla joku kommunikaatio- ja luottamuspulaongelma tässä nyt. Mitä siitä, että saatan olla ihastunut ja se toinenkin sen tietää? Miksei se voi vaan tajuta, että se on mun ongelma for time being, ei sen, ja että ei sen sen takia tarvii kiemurrella ja feidata? Tai tekeekö sen siksi, en edes tiedä. Että voisi olla ja PITÄÄ olla suora. Ainoa vaatimus. Mä tykkään siitä kuitenkin niin paljon ihan sinä ystävänäkin, että jos se on se, mitä sillä olisi tarjota mulle, niin fine. Enemmän kuin tyytyväinen siihenkin olisin.

Tätä säätöä ei vaan jaksais. Kun ei sitä tarvittais. Ei ystävien kanssa tarvitse säätää. Jos tuntuu että tarvitsee, niin get rid of such friends, nehän käy raskaaksi sellaset.

Ja aamukahvikin oli laihaa ja kahvimaito loppu. Vaikka aurinko paistaa, niin mun moodi on synkän pilvinen ja pettynyt. Mutta minäpä se jatkan tanssia vaan.