Onpa se oikeestaan rasittavaa. Ja hallitsevaa, liikaakin. Ajatukset pyörii kokoajan siinä panetuksessa. Kaikki muu uhkaa jäädä jalkoihin. Ja joko mielessä tai sitten ihan konkreettisesti kitisee ja vitisee ja puhkuu sen himon tyydyttymisen perään. Ja kun se on hetkellisesti tyydytetty, sitä kitisee ja vitisee vielä kovempaa sen perään silti - nälkä kasvaa syödessä. Miespuolisilla tuntuu olevan astetta näkyvämpää (ja rasittavampaa) ulospäin kuin naispuolisilla.
No koirien kiimasta tässä nyt oli oikeestaan kyse, olis yritys päällä laittaa pentuja alulle. Mutta onhan toi sovellettavissa aika suoraan verrannollisesti ihmisiinkin, itseenkin. Eläinhän ihminenkin on. ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti