Suunnitelmat lipsuu. Edelleen.

Eli siis.

Edellä mainitut kahdet treffit peruuntui kummatkin, tai siis siirtyi. Ihan hyväksyttävistä syistä, luulisin. Perjantaitreffit olikin luojan lykky, että meni puihin, koskapa oli elämää suurempi krapula edellisen illan keikkakäynnistä frendin(*) kaa. Ihan ihmeellisen pienestä määrästä ja kaikkee sellasta selitystä... Joko oon tulossa vanhaksi tai on harjotuksen puutetta tjsp. Joku selitys on aina keksittävä, ei tollasta voi muuten tulla. Oksut ja kaikki. Eli siis, uuden tyypin hurmaamiseen vois olla ollut vähän turhan hutera olo.

Tohon perjantain tyyppiin on kyllä tapaamisfiilikset vähäsen laantunut. Hyvä tyyppi varmaan, ei siinä. Oletettavasti siitä olis tulossa vaan pelkkä sekssuhde (vaikka eipä sellanenkaan tällasessa elämäntilanteessa ois mitenkään hassumpi - might be just what doctor ordered). Mutta, mutta...

Syy tohon em. tapaamisinnon laimenemiseen löytyy sitten taas siitä peruuntuneitten lauantaitreffien (joiden peruuntuminen harmitti huomattavasti enempi) tyypistä; mikä hitto se oikein on? Lähdin liikkeelle asenteella, että se on aivan täysin player, mutta nyt mä en enää tiedä yhtään mistään yhtään mitään. Sanoo sellasia asioita, että mun sukat, joitten piti olla tosi tukevasti kiinni jaloissa, meinaa lähtee huimaan kierteeseen. Ja sitte taas se välillä (mun tulkinnan mukaan, ja oh boy, voitte olla varmoja, että olen tulkinnut! :D) tekee ihan jotain muuta mitä sanat antais ymmärtää. Joo, tiedän kyllä tähän elämänkolhuiseen ikään ja varsinkin kokemukseen mennessä, että senhän nuo pleijerit just osaa, puhua, mutta miksi mä en vaan osaa silti suhtautua kokonaan "tilanteen vaatimalla" distanssilla kaikkeen tohon? Tässä on ihan suurkatastrofin ainekset ilmassa, I know, voi sydän ottaa hittiä, mutta ei voi mitään - sen ajan murhe. Hämmästyttää vähäsen myöskin ittessäni se, että tää tällanen tapahtuu aaaaaivan liian äkkiä mun 5-vuotiaan suhteen eron jälkeen - ei mun pitäis itteni tuntien olla valmis ollenkaan vielä tällasiin kutkiin, enkä mä oo laastarityyppi laisinkaan. Missä mennään, keltä mä kysyn kun en itekään tiedä?

Kevät tekee kuitenkin tämän sen verran hulluksi, että mä aion nyt vaan heittäytyä - den dagen den sorgen!

Eli siis; uudet treffisuunnitelmat ko. herrojen kanssa olis tiistaina pääsiäisen jälkeen ja torstaina pääsiäisen jälkeen (tuo pääsiäisen jälkeen johtuu sitten taas mun jo buukatuista suunnitelmista). Ehkä mä sitten rupeen paremmin tajuumaan jostain jotain.

Lopuksi sitten siitä (*) frendistä: miten voikin joku ihminen olla jo niin rakas kuin se, ihan todella lyhyellä tuntemisajalla, ja siihen nähden, että se on kuitenkin hyvin erilainen ihminen monessa asiassa kuin minä? Tämän vuoden 2007 ehdottomasti paras mulle tapahtunut asia so far. Jos se tietäisi tätä lukiessaan tai lukisi tätä ylipäätään, että tarkoitan sitä, niin lähetän sille yhden lovetuksen kuitenkin. Varmuuden vuoksi. <3