Lainasanoja

"Peruutin perse edellä puuhun".

Lainasanoja siltä tyypiltä, jonka kanssa nyt kun tavattiin (joo, tavattiin, edellisen postauksen tunnelmista huolimatta) tunsin olevani niin vaarallisilla vesillä, ettei mun kantti kestä enää jatkaa tätä. Ilmotin, että ei enää tavata.

Voi vittu. Nyt harmittaa toikin, vaikka mikään muu ei sitten taas tuntunut oikein mahdolliseltakaan. En jaksa noita tuntemuksia ja tapahtumia nyt edes blogata, palataan niihin. Uppoudun sen sijaan sipseihin ja suklaaseen. Lohduttaako? No tuskin, mutta ei tässä oikeesti niin suurista suruista vielä ole kysekään. Kunhan vaan päässä keittää taas pähkäilyistä. On hyvä siis antaa edes leuoille työtä - josko tollanen tekeminen sais ajatukset edes pikkasen hälvenemään. Nukuttu yö tekee sen aika varmasti, joten aikaisin petiin tänään.

Öi öi. :(