Kirosanavaroitus

Jatkoa tohon aikaisempaan postaukseen. Töitä tehdessä olen vaan kerännyt vitutuksen määrää koko tähän tilanteeseen. Se pyörii ja pyörii mun päässä, ja keittää ja keittää enempi ja enempi. Että voikin tollanen kuitenkin ihan pintapuolinen tuttavuus mennä näin totaalisesti mun systeemeihin, niin että mä en enää itekään tiedä, että onko se mind gameissaan oikeassa pistäessään kutakuinkin kaiken mun kontolle, että mä olen se epävakaa ja pelkuri, kun en kattonut hommaa pitemmälle, vai pidänkö mä mun oman linjan, että ite se luikertelee (luikerteli), koska ei vaan osaa/halua olla suora kaikissa peleissään? No, itseasiassa, taidan kallistua kummankin teorian puoleen. Eikä sillä ole oikeastaan enää helvetinkään väliä, mutta tää blogi on olemassa just sitä varten, että tänne voin vuodattaa ja siten ehkä saada omia ajatuksiani jäsenneltyä lukemalla näitä myöhemminkin, joten tänne nyt se sitten tulee kaikkinensa, ja sitten saa olla. Oman mielenrauhani takiahan mä ton pelivedon tein, että en haluu enää tavata Äksää (ks. edellinen postaus). Joten, tulkoon mielenrauha sitten, pliis jostakin. Helvetti. Tää on sitte pitkä, eli hypätkää suosiolla yli, jos ei tekstiblogit inspaa.

Kertaanpa vähän mitä siis tapahtui. Lauantaista tai sunnuntaista sovittiin treffipäiväksi, ja perjantai-illalla vitutti siis se, että ei se voinut ilmoittaa, että kumpana päivänä olis passeli tulla. Edelleenkin, mind you, se oli se, joka kysymyksen esitti, että koska nähtäis taas. Mä itteeni sinne änkenyt, vaikka toki, teinkin hyvin selväksi, että haluan nähdä kovasti uudelleen. Mitä sellasia peittelemään. Mutta jo aikaisemminkin viikolla, mutta erityisesti perjantaina aloin pyörittelemään päässäni ajatusta, että antais olla, nähdään sitten kun siitäkin suunnasta tulisi vähän selkeempää signaalia, että se OIKEESTI haluaa nähdä, eikä vaan nähdä siksi, että mä roudaan alttiisti itteni sinne ja sille sattuu sopimaan, ts. ei oo mitään muuta. En tiiä, näkeekö kukaan muu noissa kahdessa mitään nyanssieroja, mun fiiliksissä ne on ihan selvästi erotettavissa. No, kuten koko ajan ton kanssa, niin mun itsehillintä on sen suhteen ihan olematon, joten kun sitten taas lauantaina oltiin messengerissä jutuissa, niin "tietty" mä sitten päädyin siihen, että menen. Ärisin vähäsen, että olis ollu kivaa tietää jo perjantaina, kun kuitenkin on kaikenlaista muutakin tekemistä elämässä, kuin vaan odotella jonkun työttömän tamperelaisen (jess, meni ilkeen puolelle, ja voi olla ettei ole tottakaan, koska eihän sitäKÄÄN voinut sitten kertoa, että mitä vittua se oikein teki) pikkusormen koukistusta, että koska sille sopis, että tulen. Ja se että voin tulla, taas vaatii sen oman säätönsä kaiken muun kanssa. Olis voinu ottaa hommia, joita on jonossa pilvin pimein. Hommia, joita sitten taas on pakko levittää mun paskojen käsien takia niin usealle päivälle ja tasasesti kuin vain mahdollista. Eli kaikki mahdolliset työajat olis kiva käyttää hyväkseen, nyt kun on kiire aika. Ja kaikkia muitakin juttuja olis voinut järjestellä, jos olis vaan tiennyt ajoissa. Siitäkin tuli myöhemmin noottia, että se oli projisointia. Mutta että mä tulkitsen väärin, kun sanon, että se on itsekeskeinen tyyppi. Jep. Tässä vituksen tilassa on sanottava, että olkoon sitten niin, että tulkitsen väärin, mutta että ihan sen saatana oma moka, jos ei voi ittestään antaa, ei sitten yhtään mitään. Miten muuten mä voisin oikeesti tulkitakaan? Naureskelee vaan partaansa, heittää jotain kommenttia, että "Mä tykkään kuunnella ihmisiä" ja niitten kuunteluittensa perusteella sitten heittää jotain vitun arvioita, kuinka epätasapainoinen ja henkisesti sairas sitä onkaan. (Nää menee sitten vähän kärjistäen, jota ei myöskään olis "saanut" harrastaa. Emmä ehkä ihan noin raskaasti ja tosissaan kaikkee sen sanomaa ottanut, mutta suuntaa-antavaa toi on kyllä. Ja aivan helvetin samahan se nyt enää on, kärjistänkö vai en.)

Enivei, sunnuntaina sinne sitten menin. Aamulla puoli kuusi tuli kännisoitto, ja pälistiin kaikkea shittiä, ja olin kyllä oikein hyvällä tuulella ton takia. Että se soitti ylipäätään, oli jo aika ihme, sehän oli vähän niinku pistetty mun "hommiksi". Mutta kyllähän mä sen nyt kutakuinkin tän vierailun siellä tehneenä hahmotankin, että miksi niin - eihän sen oikeestikaan tarvii niin hirveesti vaivautua, koko ajan sille pukkas soittoa ja viestiä jne jne, toisilta samanlaisilta säädöiltä kuin tämä. Tietty se tekee välinpitämättömämmäksi pitää itte yhteyksiä yhtään mihinkään, kun tarjokkaita on kyllä. Niinpä, sehän EI ollut pleijeri, omaa väittämäänsä kerraten. Voi että, mä olen sitten tavannut ihan just tollasia tyyppejä ennenkin, jotka just nimenomaan käyttäytyy kuin tuo. Juuri niitä pleijereitä. Mutta taas varmaan sitten mun vika, koska minä tulkitsen väärin... Mitä vittua tollasestakin väittämään vastaan? Olisin mä sinne lähtenyt pantavaksi varmaan joka tapauksessa, moneenkin otteeseen luultavasti, mutta paljon kevyemmällä ajatuskuormalla lastattuna, ja siksipä tässä tilanteessa paljon paljon vähemmän vittuuntuneena, kun olis ollut selvät sävelet. "Naisille kun puhuu mitä ne tahtoo kuulla...". Jne. Hahah, sucker! Minä siis. Mullekin puhuttiin kaikenlaista mitä varmaan sitten halusin kuulla, kun nyt tässä hyperventiloin ton tyypin about kolmen viikon "tuntemisen" ja kahden tapaamiskerran takia. Oikeesti. Mitä se olis hävinnyt aina sillon tällön tunnustamalla, kun osuinkin oikeeseen? Tuskin sen oikeesti tarttis puutteessa elää, vaikka joku sitten peruiskin deitit ja sänkyhommat, jos se ei oliskaan niin "sweet talking guy" ja muuta sellasta paskaa. Tai sitten vaihtoehtoisesti, jos mun oletukset meni aivan metsään, niin kertomalla, että miten se asia sitten oikeesti oli. "Älä oleta, vaan kysy". Jeps taas. Sitten kun kysyi, niin tuli noottia, että ei pitäis koskaan kertoa mitään, koska tulee vaan lisää ja lisää kysymyksiä. Miten vitussa sitten ihmisiin tutustutaan? Mä kun en edelleenkään osta sitä sen bullshittiä siitä, että silmiin katsomalla kaikki oleellinen selviää. Ei mulle ainakaan.

Takasin tapahtumiin. Menin sinne, ja kämpillä oli sen serkkukin niitten oltua viihteellä, oikein kiva tyyppi. Ja meillä oli ihan kiva päivä, aurinko paistoi ja juotiin bisseä, oltiin vaan ja hengattiin jne. Käytiin baareilemassa. Seksi oli yöllä kerrassaan ihanaa verrattuna viime kertaan. Ihan niinkuin arvelinkin, kehityskelpoista sillä saralla siis. Ei valittamista. Paitsi että, minäpä sitten jouduin taas maksumieheksi lähes kaikessa (kaljat, tupakat sekä Äksälle että sen serkulle, jotain pientä safkaa kioskista, maanantain safkat jne.) vaikka olin jotenkin siinä käsityksessä meidän juttelujen perusteella, että kun viime kertakin meni mun rahoista, plus että tietty mä maksoin matkustuksen sinne, niin tää kerta olis sitte ollut tosiaankin free of charge mulle. Me ollaan mun arvion mukaan (taas ei tietoa) kuitenkin varmaan about yhtä "köyhiä", eikä sen pitäis olla missään illuusiossa, että mulla olisi sen enempää fyffeä kuin silläkään. Mutta eipä. Kun tosta juteltiinkin, kun en vaan sitte loppujen lopuksi voinut olla hiljaakaan, niin ei se jumalauta edes tuntunut tajuavan mun ajatusta siitä, että sekin olis jotain voinut maksaa. Mutta taas, miksi sen pitäisikään vaivautua, tollasissakaan asioissa, eihän "sota yhtä miestä kaipaa" niin sanotusti. Eli siis mua. Joku muuhan siinä mun sijalla olis ollut jos en mä ja mun rahat. Mutta ei, ei se ole itsekäs, eikä se ole pleijeri, ja se oli kyllä kanssa ihan yhtä kiinnostunut ja innostunut tutustumaan muhun ja ihan oikeesti se tykkää musta vähän liikaa, jota se on hokenut ja joka on ihan oikeasti totuus. Ja mä olen se, joka tulkitsee liikaa ja väärin. Voi perkele meinaa kyllä pää räjähtää tähän vitutukseen.

Vierailu jatkui maanantaille, joka oli kanssa "ihan ok" päivä. Äksällä oli "kaamee kapula", sitä surtiin suurin osa ajasta. Ihan ok sekin, ei siinä, onhan se ymmärrettävää. Mutmut. Jos olis kiinnostunut, jotenkin siis siihen nähden mitä sen suu suoltaa, niin sellanen ihminen käyttäytyisi eri tavalla. Mun tulkinnan mukaan. "Action speaks louder than words", niinku sen paita väitti. Vaikka olisikin muita deittejä olemassa samaan aikaan (joka ei siis ole mulle ollut mitenkään epäselvääkään koko aikana, eikä sillä ollut varsinaisesti sinällään väliä - vielä). Mutta kun ne kuviot tai sitten vaan se, että oikeesti mä olin sille aika evvk, niin selvästi näky kyllä sen viestissä, mitä se antoi. Esimerkiksi ne suudelmat, joita tuolla jossain aikasemmin hehkutin, ei se lähtenyt mukaan sellasiin just ollenkaan, vaikka vähän kiehnasinkin siihen suuntaan. Mä olin vaan kuulemma kauheen huomionkipee. No joo, maybe. Jos on kiinnostunut toisesta, ja vähän niinku silleen hotsittaa, ja on siellä just sitä varten, että tutustuis ja näyttäis sitä kiinnostustaan, niin miten sitä sitten pitäis olla? Koko mein kommunikaatio oli muutenkin sellasta ihme vastakkainasettelua koko ajan, vääntöä millon mistäkin, mikä on sinällään ihan ok mullekin, JOS se olis johtanut jotenkin siihen, että mä olisin edes jotakin tuntenut saavani tosta tyypistä irti sen myötä. Muutakuin niitä fraaseja. Lopputulos oli kai tostakin sitten taas, että mä olen ihan vitun sekasin koko ämmä. No kieltämättä, olenkin, miksi pitää tollasen tyypin tekemisten ja sanomisten ja olemisen antaa kaivaa mun persettä näin kovaa? Kyllähän se kieltämättä itteenikin ihmetyttää, että mihin helvetin haavekuvaan mä olen sitten niin muka kovaa tykästynyt, jos pelkästään näin kirjattuna löydän siitä näin paljon negatiivista. No ei se niinkään ole, siinäpä se. Siksi tää kai jollain tasolla jää ehkä hetkeks kaivamaankin, koska nyt sitten kaikkien näitten jo kirjattujen ja tulevien, syitten takia sitten päätin, että antaa olla. En uskaltanut/halunnut/kokenut mielekkääksi kattoa hommaa pidemmälle. Se tulkittiin peloksi. Itekin aattelin siitä niin hetken. Mutta enempi kai oikeesti on kyse siitä, että usko vaan loppu ton toisen oikeisiin tahtomisiin ja haluihin. Ja sitä kautta tietty, joo, tulee mukaan pelko siitä, että lopputulos on se, että olisin vielä enempi kines tossa tyypissä, ja sitten vois jo ihan oikeesti sattua, vitutuksen ja harmistuksen sijaan. Ehkä se on liikaa varovaisuutta, on varmaan ihan totta, että voi menna kauheesti kaikkee sivu suunkin sen takia, että alkaa tollasen takia jarruttelemaan. Mutta olen kyllä siitä ihan varma, että en mä opi ittestäni enää yhtään mitään uutta, jos ihan ehdoin tahdoin intuitiosta huolimatta juoksen päin seinää. Enkä vielä pysty taas keräilemään kaikenlaisia sirpaleita kokoon, tää on liian hatara kokoonpano vielä eksästä eron jälkeen. Se oli kuiteskin vasta tammikuussa. Lyhyt aika mulle. Ehkäpä siinäkin suuri syy mun angstiin tän takia - kyllä mä tiesinkin, että too soon. Olis pitänyt vaan kuunnella itteensä, ja sanoa sitten vaikka ite sille toiselle, että tää on vaan seksii sitten, kun siihen suuntaan kuitenkin alkoi kuumottamaan.

Siitä seksistä. Koko päivä oltiin vaan kahdestaan, ja jos sitä nyt olis niin kovasti panettanut, niinkuin se oli etukäteen mainostanut, niin olishan siinä ollut mahis. En voi mitenkään "kehua" olleeni mitenkään ylivaikea siinä suhteessa - olisko pitänyt? Ne kerran kun naitiin, niin oli mulle tällä kertaa hyvää seksiä, sen kerroinkin sille. Mulla nyt taas ei ole siitäkään mitään hajua, että tykkäskö se vai ei. Joten teinpä tulkintani, että "sitä sähköä", ei sitä ollut tarpeeksi. Joko se, tai sitten taas, se oli jauhanut siitäkin jotain scheissea etukäteen. Toikin vaikutti aika vahvasti mun tekemisiin kyllä, yhdistettynä siihen, ettei sillon ihan ekalla "yrityksellä/mahdollisuudella" sitä aktia suoritettu ollenkaan - sillon se selitti sen silleen, että kun sekin oikeesti vähän hämmästy siitä, että miten paljon se tykkää, niin meni jäihin. Juu, kuulosti sillä hetkellä ihan mannalta sellasen tyypin korvissa, joka oikeesti tykästyi tyyppiin kovempaa ja kovempaa ( = minä), ja sitten vaan maattiin sylikkäin ja tuijoteltiin silmiin ja suudeltiin ja siliteltiin. Jep. Ihan karseeta nyt tässä tilassa epäillä ihan joka ainoaa sanaa ja sen tarkoitusta, jota se suustaan päästi, mutta oma mokansa se on, jos se oikeesti muka puhui totta. Olis ollut niin paljon helpompaa nyt, kun se olis sanonut, että on liian kännissä, tai sitten ihan suoraan sen, että ei, mä en kiihota sitä tarpeeksi. Se olis ollut reilua. Nyt tää homma mun mielestä ei ole. Jos se siis vaan puhu tollasia lämpimikseen. Jos taas ei, niin miten muka voi ihmisen signaalit olla niin ristissä sanojen kanssa? Kuten on ollut luettavissakin, seks lähti ainaskin mun näkökulmasta ihan hienosti liikkeelle sitten "uusintojen" yhteydessä, ja sinällään harmillista, että tästä piti tulla tällanen vaikea homma. Seksin suhteen jäi vielä niin paljon tekemättä, joka olis ollut varmaan ihan kivaa ton tyypin kanssa. Olis siis vaan ollut viisas tyttö, ja määritellyt tän vaan seksiksi. Olis ollut ihan eri tavalla mahiksia hurjastella sillä saralla (edellyttäen tietty, että se toinenkin olis ollut geimeissä mukana, siitähän mulla ei ole varsinaista käsitystä, että olisko, niinku ei mistään muustakaan). Ihan selkeen plussan puolelle koko tässä hommassa menee se, että seksi oli kivaa, ja tää osoitti, että oon eksästä siinä mielessä irti kyllä, että sitä pysty tekemään noin tyydyttävästi jonkun muun kanssa. Onhan toikin hyvä juttu sinällään, kun vaan tää vitutus tästä hälvenee.

Tiistaina sitten himaan sieltä. Viimenen mitä se taas kyseli, oli että koska tavataan taas, ruvetaanhan varmasti kattelemaan sitä. Soitti perään bussipysäkille (about sen parvekkeen alla), että hän ihan oikeesti tykkää ja kovaa. Junassa mulla iski kuitenkin sitten ihan pakko avautua miljoonalla tekstarilla, joiden sisältö oli se, että ei me tavata enää, koska mä en usko sen oikeesti tykkäävän. Ei pihahdustakaan sen jälkeen. Jonka tulkitsen vain siten, että olin oikeassa siinä, kun sanoin sille, että mä tein vaan homman sille helpoksi, kun sanoin sen puolesta noi jutut. Ettei sen tartte. Jonka se sillä hetkellä kiisti, mutta nyt kun epäillään kaikkea mitä se sanoi, niin menkööt samaan piikkiin sitten vaan. Varsinkin kun oletan, ettei se ole niin tyhmä, etteikö se tajuaisi, että sillä olis ratkaisun avaimet hallussa myös ehkä neuvotella mun päätöksestä. Jos siis haluis, jne.

Tää loppukoon tähän nyt. Voi olla, että on pakko jatkaa, mutta paisuu kuin pullataikina, enkä edes minä kunnolla pysy perässä tässä mihin tää vie enää. Tarttee vähän taas kiehuttaa vissiin yhäkin näillä ajatuksilla tota pollaa.

Yhden kerran vielä pelaan sen pussiin ja pistän tonne meseen tän blogin osoitteen. Jos sillä on vielä jotain haluja meidän jutun suhteen, niin sitähän se varmaan venaakin, että otan siihen yhteyttä. Lukekoon täältä, jos kiinnostaa. Oikaiskoon juttuja, jos niillä on väliä. Nyt sillä ei ole enää oikeestaan niin väliä, että millasen vaikutelman mä teen, vaikka en mä mitenkään teeskennellen ollut liikkeellä aikasemminkaan sen suhteen. Tietää se jo muutenkin musta kaikkee sellasta, mitä ei moni edes tiedä. Ja toisaalta, vaikka nää tekstit antaakin eittämättä musta ihan sekopään kuvan, ehkä, niin eipä sekään ole sille mikään ylläri enää.