Deittiraportti aka perseparanoiaa

Kyllä mä sen tiesinkin, sillä kuuluisalla järjellä ajateltuna, että helpompaa olis, jos asiat ei olisi luisunut taas tähän jamaan näin pian sen The Ihmissuhteen jälkeen (se viisivuotias, joka päättyi tammikuussa). No mutta, järjen ääni ei oo tehty kuunneltavaksi tällasissa hommissa, ja siksipä, nyt jo, kärvistellään taas kaikenlaisten mieltä kovertavien aatosten kynsissä.

Mutta kerrotaan nyt eka niistä treffeistä. Kivaa oli. Ihanaakin oli. Vaikka, taas, kyllä sitä tässäkin tapauksessa mieli oli tehnyt hiukkasen tepposet ja täyttänyt joitakin aukkoja, joita automaattisesti itselle tuntemattomasta ihmisestä jää, vaikka luulinkin, ettei niitä tässä tyypissä niin ole. Olihan niitä siinäkin. Ensinnäkin se oli paljon isompi tyyppi kuin mä olin ajatellut (toi nyt ei ollut mitenkään negatiivista, päinvastoin kun ei ittekään ole mikään ihan keiju, niin tuntuipa ihanan pikkuselta = naiselliselta sen vierellä ;) ). Sitten se ei ollutkaan ihan niin itsevarma ja rauhallinen tilanteessa kuin se oli antanut ymmärtää, että se olisi - mähän olin sentään ihan suoraan sanonut, että mä olen sitten aivan hermona, mutta alkuun tuntui jopa, että se oli jollakin tavalla jopa hermostuneempi kuin mä. Mutta ei huono juttu sinällään tietty sekään, tekee siitä inhimillisemmän. Enemmän samalla aaltopituudella olevan. Joistakin jutuista päätellen, se taitaa loppujen lopuksi olla aikakin ujo tyyppi, ainakin joissakin asioissa.

En mä varsinaisesti päässyt yhtään sen enempää selvyyteen siitä, että mikä se on miehiään. Salaperäinen ja pidättyväinen se on. Pikku varotussignaalit soi päässä siitä, että en vaan joudu taloudellisesti "hyväksikäytetyksi" tässä hommassa. Ei sillä muuten niin väliä olis, mutta kun ei mulla ole sellaseen varaa. Mutta sepä on asia, josta mun on ite saatava suuni auki, kun rupee risomaan liikaa - ja senhän näkee sitten, että mitä siitä sitten seuraa. Se on aika selvää, että se on hyvin rehellinen tyyppi, ei mua valehtelemalla tulla kusettamaan. Which is good. Toisaalta sitten taas sillä voi olla taipumusta selittää omia negatiivisiakin puoliaan kaikennäköisellä psykologisilla ajatuksilla. Tota en ihan tiedä vielä, kun en tiedä tyypin elämästä tarpeeksi, mutta voi olla, vahva mahdollisuus. Noi sen psykologiset ajatelmat ovat taatusti myös tulevaisuudessa riidan avaimia, tuntien itteni, sen verran silitti niitten esille panolla, ja ennen kaikkea sillä mun sanomisten dissaamisella, vastakarvaan jo tällä ensimmäisellä tapaamisella.

Se oli mies, jonka kanssa vois suudella vaikka maailman ääriin - se oli ihanaa! Mä olenkin elänyt ihan suudelmatyhjiössä sen koko 5 vuotta, kun eksän kanssa hengasin, koska eksä ei ollut suutelijatyyppiä, ja oli aika huono siinä, jos nyt sellasta voi arvioida. Senkin kanssa oppi elämään, vaikka (melkein) mikään ei ole niin ihanaa kuin toimivat suudelmat, ja muutenhan lämpö ja läheisyys pelasi eksän kanssa. Mutta nyt nämä suudelmat - hrrrrrrrrr. Pehmeitä huulia, pikkuhipaisuja, samaan tahtiin hengitystä tekemättä mitään, varovaisia kielen kosketuksia, ja sitten syvempiä, intohimoisempia, toiseen uppoavia... I-HA-NAA. Muu fyysinen homma (juu, menihän se sinne asti, vaikkei ihan silleen, kuin olin kuvitellut) sujui "ihan ok" siihen nähden, että ekat kerrat nyt yleensä onkin hiukan haparoivempia. Tyypin oma "etukäteismarkkinointi" oli ehkä luvannut vähän erilaista meininkiä, mutta toisaalta, se saattaa taas olla niitä mun aivojen paikkaamia aukkoja enempi kuin suoranaista "harhaanjohtamista", ja jos ja kun kyseessä ehkä kuitenkin oli aika ujo tyyppi, niin sekin saattoi olla vähän hileessä tilanteessa, vaikka luulin, ettei se olisi. Kokonaisuudessaan uskoisin, että ihan kehityskelpoista vois olla - ellei sitten jotkut jutut johtunut siitä, ettei ton tyypin paljon etukäteen jauhamaa "sähköä" ollutkaan tarpeeksi... Toi viimeksi mainittuhan on se huonoin vaihtoehto, mun kannalta.

Ihastuinko enemmän? Kyllä ja en. Alan enemmän ja enemmän ajattelemaan, että tämä tulee kuitenkin liian pian eksän jälkeen; en voi sille mitään, että teen vertailuja, ja se taas ei ole reilua eikä varmastikaan mikään hyvä perusta ehkä kehittymässä olevalle suhteelle, vaikka en tietenkään niitä ole ääneen puhunutkaan. Sellasta välitöntä sielujen sympatiaa tässä ei ole niin vahvasti ilmassa, kuin oli eksän kanssa tavatessa ekaa kertaa, mutta toisaalta se voi johtua siitä, että tuo tyyppi ei jaa itsestään niin avoimesti - omien sanojensa mukaan ihastuessaan/rakastuessaan on sitten ihan eri meininki. Ja kyllä tollasenkin ajatusmaailman ihan pystyy käsittämään - se on vaan niin kontrastissa eksän hyvinkin avoimeen tapaan kertoa kaikesta ihan heti. Lisäksi mä en ihan tiedä, että kuinka innoissaan toi on tästä jutusta, jotenkin siihen toivoisi yhden vaihteen lisää efforttia ja sellasta näyttämistä, että sitäkin kiinnostaa ja kovaa! Ja sitten taas, kun olin sieltä lähtenyt, tuli perääni tekstari, jossa kerrottiin, että se tykkää musta ehkä ihan liikaakin. Otapa tosta sitte selvää.

Tosta päästään otsikon perseparanoiaosastoon. Tuo mies esitti ensimmäisenä kysymyksen, että koska nähdään taas. Joo, mäkin haluan ehdottomasti nähdä, paljon! Sovittiin, että huomenna, ja että järjestäisin aikaa mahdollisuuksien mukaan olla vähän pidempäänkin. Jo sitten eilen jutellessa tuli jotenkin vähäsen sellanen olo, että minäkö itteeni sinne liian innokkaasti tungen. Tänään sitten tuli versio, että joo, lauantai tai sitten sunnuntai on ok, tulee ilmoitus. No eipä ole kuulunut. Ja enpä kyllä kysy, kuin en myöskään (varmaan) sinne sitten huomenna lähde, jos se sitten yht'äkkiä sopisikin... Persettä ja paskaa, että tästä täytyy tulla tällasta peliä taas. Ketuttaa kyllä aika lujaa just tällä hetkellä, koska mä joudun tekemään kaikenlaisia järkkäilyjä töitten ja opintojen kanssa, jotta tolle reissulle taas pääsen - enkö oo tarpeeksi selkeesti sitä sille kertonut vai eikö se vaan välitä? Ja kun sen verran ainakin luulen tietäväni, että sen syyt olla tapaamatta mua on joko se, että bilettää kavereittensa kanssa tai sitten sillä on treffit sen yhden toisen kanssa (vai onko niitä useampiakin, todennäköisesti), jonka kanssa se on myös pitänyt yhteyksiä, niin niin niin... Onko ne tarpeeksi hyväksyttäviä syitä? On ne oikeestaan, ei sillä, ei tässä oikeesti olla vielä päästy puusta pitkään, mutta jos ajattelee siltä kannalta, että sekin muka olisi ihan oikeesti tai edes vähän ihastunut? Nii-i. Enpä tiedä.

Joten istun ja simppailen itsekseni, ja olen päättänyt, että en ota yhteyttä siihen. Nou vei. Oonhan muutenkin ollut aktiivisempi osapuoli yhteydenpidossa. Katotaan nyt sitten miten tää tästä menee.