Ja siksipä loppuu nyt ton asian analysointi ja miettiminen ja siitä vittuuntuminen kokonaan. Sepä ehkä siinä olikin vikana, mun puolelta, että otin liian vakavasti. Vaiks oikeesti olin kepeä kuin höyhen verrattuna alkuvuoden syväluotaaviin synkistelyihin, mutta en tarpeeks kuitenkaan. Kivaa voi pitää vain pitämällä kivaa. Ei se ole niin vakavaa, hei! Aurinko paistaa, ja positiivisella ajattelulla pääsee vielä paljon pitemmälle kuin vitutuksen adrenaliineilla. Kun koko ajan kuitenkin ehkä keuhkotessani tosta tyypistä ajatusmaailma lähti siitä, että mun menetys, mun moka, niin oikeesti, toistepäinhän se on, tietenkin! ;)
Mietelause, joka osui silmään, ja sopii näihin kuvioihin ja ylipäätään kaikkeen kuin nyrkki silmään - noinhan se just on.
Emme näe asioita sellaisina kuin ne ovat;
näemme ne sellaisina kuin itse olemme.
- Anais Nin
Jotenka siis, pikku asennemuutosfiilaus kehiin tälle, ja pelittää vielä paremmin.
Hmmm. Se sekssuhdemies, deittinro 2, tai oikeestaan 1, jonka dissasin tän jutun takia, vieläköhän se lämpenis? Koska mä kyllä lämpenin noihin petipuuhiin taas kooman jälkeen. Tai antaisko (edelleen) vaan hetken olla, koko miessäädön. Keskittyis muuhun elämäänsä taas vähän täyspainosemmin. Eksästä eron jälkeen kaikki muu on vähän roikkunut. No kattellaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti