Ongelma!

Yksi mun elämän "suurista" ongelmista on aina ollut aamu-unisuus. Eli siis toiselta nimeltä sitä voi varmaan kutsua myös itsekurin puutteeksi. Niin monta kertaa on tullut nukuttua "vähän" pidempään, missattua luentoja, myöhästyttyä kouluista ja töistä ja niin edelleen.

Tänä aamuna taas; toinen kurssipäivä ja ylösnouseminen oli jälleen kerran ihan tervaa, koska kurssi nyt ei sinällään ollut mikään ylimielenkiintoinen (motivaattorina tekemisen mielekkyys ja "hauskuus" lisää kyllä sitä heräämis- ja sängystänousemis -kykyäkin). Joten, kuten niin usein ennenkin, lähtö oli niin myöhässä, että turvauduin taksikyytiin. Mä ajelen tosta syystä taksilla luvattoman usein. Joten siis aamu-unisuus on tullut vuosien mittaan myös kohtuu kalliiksi. Kuinka satuinkaan eilen kirjottamaan omasta aivonipotuksestani ruokaostoksilla; "En osta tota, kun se on 15 senttiä kalliimpi kuin toi toinen... Tai vertaillaan vielä kilohintaa..." - mutta sitten, 18,40 € matkustukseen aamulla, josta ei periaatteessa olis tarvinnut maksaa mitään, no problem. Puolesta tunnista kiinni. Puoli tuntia, jonka ei todellakaan voi varmaan sanoa tehneen musta sen levänneenpää. Huono, huono ja tyhmä ihminen. Minä siis. No, ehkäpä mulla on just siksi varaa matkustaa taksilla ristiin rastiin säännöllisin väliajoin välttääkseni katastrofaalisia myöhästymisiä, kun säästän niin hitosti noissa ruokaostoksissa! Not. :D

Taas kerran osui kohdalle taksikuski, joka ei tiennyt minne ollaan menossa osoitteen tai edes kaupunginosan perusteella, ts. mä neuvoin se oikealle, vasemmalle -metodilla perille. Onneks tiesin tällä kertaa reitin, että mitä ajellaan ja minne ollaan menossa - aika usein varsinkin täällä Helsingissä ei mulla ole hajuakaan, miten jonnekin ajetaan. Oon aina ajatellut, että se kuuluu ikäänkuin osana taksireissun hintaa, että kuski myös löytää perille, eli en maksa pelkästään kyydistä, vaan myös siitä suunnistuksesta. Mun mielestä tollasesta vois jo melkein antaa alennusta, oikeastaan, jos mä ite hoidan osan hommasta.

Harmi, etten osaa olla härski, enkä tinkiä. Menisköhän läpi, jos kysyis?