Loverboy

No niin. Säätö jatkuu. (Toim. huom., jos jatkuu, en mä siitä ihan 100% vakuuttunut ole, mutta jos ei jatku niin sittenpä ei. Enää ei tunnu niin kyrpiintyneeltä vaikka kaikki meniskin puihin).

Tapahtui siis tänään; Äksä oli online ja mä olin online. Pitkään kitkuttelin siinä itteni kanssa, että en avaa sen kaa mitään keskustelua, koska siis asiaanhan kuuluu, ettei se kommentoinut mitenkään siihen mun viimeseen(kään) yhteydenottoon mitään. Vaikka esitinkin siinä pyynnön, että sanois sitte suoraan sen "juokse huora mutkia" -messagen, tossa tai jossain muussa muotoilussa, koska oli alleviivannut, että se kyllä sanoo asiat aina suoraan, jos ei nappaa. Mutta, mun itsehillintä sen suhteen on ollut suht' olematon. Tai mitä toi "suht'" sana tossa oikeestaan edes tekee. Pelkkä olematon kuvaa parhaiten. Non-existent. Joten, rupesin sitte juttelemaan sille. Of course, kuinkas muuten.

Piti vaan päästä sanomaan, että mua kyllä kyrpi oma hötkyilyni mein jutussa. Että olishan sitä voinut pidemmälle kattella, ei mun olis tarvinnu heti panikoida liian vakavien pohdintojeni kanssa liian pian. Ja että tää ei ollut mikään second tsäänssin kerjäysoperaatio, koska sen tekemisistä, tai oikeastaan ei-tekemisistä kyllä tajusin ihan selkeesti, että eiköhän tää ollut tässä. Vaan oli sellanen "ihan vaan tiedoks" -tyyppinen tiedonanto. Ja että mä olisin niiiiiiin kiitollinen, jos se Silent Treatmentin sijasta vois mulle nyt sitte esittää sen "sudi v*ttuun, poistu elämästäni, ei kiinnosta" -pyynnön. Jotta voisin sitten edes tossa kohtaa tulkita sitä aukottomasti. Ja sen sellasta yksinpuhelua harrastin tovin jos toisenkin messengerissä keskenäni. (Toim. huom. taas, että ei ollut edes ihan lyhyt tovi, purin sinne sydäntäni ihan huolella, kun jossain vaiheessa olin ihan totaalisen mielenhäiriön kourissa ja annoin mennä vaan, kun rupes taas vaihteeksi vituttamaan, ettei se voinut vastata edes sillä haistattelulla, vaikka a) oli onlinessä b) tein sen sille niin kovin helpoksi. Juu juu, ei ole enää sen silmissä ainakaan minkäänlaisia cooliuden ja katu-uskottavuuden rippeitäkään jäljellä, mutta who cares, not me, ne meni siinä vaiheessa oikeastaan jo, kun rupesin hötkyilemään sillä junareissulla. Tai sitte jo paljon aikasemmin. Joo, nauroin itte ittellenikin ihan ääneen, että ämmä olis tyytyväinen, kun sille edes haistateltais, ei mee hyvin ei! :D )

No sittenpä se ilmaantu sinne mun monologien jälkeen jossain vaiheessa. Heittämään jotain pientä kevyttä läppää, jotta mitähän sitä mun kanssa sitten oikein tekis, iski silmää ja sen sellasta "merkityksellistä". Mua nauratti ittenikin jo tossa vaiheessa niin kovaa, että naureskelin vaan sen jutuille. Eihän se oikeestikaan ollut sen vika munkaan ajatusmaailmassa kokonaan, että mä pillastuin näin alkumetreillä, vaikkakin edelleen kyllä sen paskanjauhannasta se on "syytetyn penkillä". No juttuhan kääntyi sitten siihen seksiin, joka siis oli loppujen lopuksi kivaa ja nastaa ja sen sellasta. Että jos sitte tavattais sillon tällön vaan ihan seksin merkeissä. Ajatus, jolla lähdin sillon alun alkaenkin liikkeelle ton kanssa, ennen kuin se alko horjuttamaan mun ajatuksia muillekin urille. Tarkistakaa vaikka aikasemmista postauksista, pleijeriksi mä sitä epäilinkin, ja en siis ollut mitenkään väärässäkään, kai. Ja pleijereitten kanssa voi just hurvitella, kun itekin on samalla aallolla, onhan niin tullut tehtyä ennenkin, ja tässä tilanteessa se oliskin ollut vaan paljon paljon viisaampi ja kantavampi ratkaisu. Ja joku sen suuntanen sopimus sitte tehtiin - ekat panodeitit viikon päästä.

Hyvä veto vai huono veto, senpä näkee sitten. Jos näkee, en mä oo siitäkään vielä mitenkään ylivakuuttunut. Mutta mutta, suoremmalta ja paremmalta tuntuu kyllä, vaikka se edelleenkin suoltaa sitä ihan samaa tunneskeidaa. Nyt mä vaan osaan olla teflon, ja otan vaan sen hauskan irti, mitä mahdollisesti on tarjolla, ja irtaannun sitte, jos alkaa tuntumaan liian raskaalta. Mutta ei se välttämättä ala.

Rupesin tossa myös kelaamaan, että jos tää homma oikeesti toteutuu, niin tuo on sitten virallisesti mun ensimmäinen suomalainen loverboy. Muut ovat olleet ruotsalaisia siellä asumiseni aikoihin. Historian lehtien havinaa, hähä.

No joo, ainakin tulee blogiin täytettä, jos ei muuta. :P