Mun ajatuksissa aloitin kirjottamaan tähän blogiin ihan erilaisia juttuja. Tän piti olla syvä ja synkkääkin synkempi luotaus mun sisuksiin, juttuihin, joista jotkut tietää, mutta joita en enää niille harvoille viitti vuodattaa. Ja jopa ehkä juttuja, vieläkin synkempiä, mustempia ja rumempia, joista ei tiedä kukaan.
Mutta niin se elämä heittelee. Yht'äkkiä mä en enää olekaan mustassa moodissa. Yht'äkkiä mulla on pitkälle omasta aloitteesta kahdet treffit tulevana viikonloppuna, joita odotan iloisella joskin jännittyneellä mielellä. Skeptisesti ajateltuna mulla on yht'äkkiä taas kulissi, johon turvaten voin jatkaa uskottelemista ittelle ja muille, että mä oon ihan normaali.
Mutta mihin ne synkät, mustat ja rumat mun sisältä mihinkään lähtisi? Kyllä niittenkin aika tulee ittensä ulos löytää, vaikkapa sitten tänne.
Mutta just nyt olen vain keväthuumassa tai jossain muussa huumeessa, ja taidan olla ihan oikeasti iloinen! :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti