Vanne meinaa kiristää päätä. Vittu-vittu-paska-saatana-perkele ja niin edelleen, saanette kiinni punasesta langasta tostakin. Miten voi samasta asiasta niin monta kertaa vittuuntuakin - eiköhän sillon kantsis tehdä asialle jotain.
*ajattelee-rauhan-ajatuksia-ja-yrittää-saada-verenpaineet-normileveleille-takasin-ja-niin-VITTU-edelleen*
Ei onnistu.
perjantai 21. joulukuuta 2007
Back In The Loop
Who are you? Friend or foe?
Now leave your sorrows all behind
This ain't enough, hanging tough
Now you must make up your mind
We can't stay down, we have to leave
There is no place for us to hide, so this is it
You've been warned now either join or step aside
Cause I'm back
Back! Cause I'm back.....Back!
Snap out of it now
We're back in the loop and it's time to move on
We're aiming for all or nothing now
We're back in the loop and it's time to go on
For us it is all or nothing now
E-Type: Back In The Loop
Jep, takasin.
Kaksi ja puoli kuukautta onkin blogi, tai ainakin sen pitäjä ollut lepotauolla, ja vähäsen kait harkinnan alla, että jatkaako ylipäätään vai ei. Sellasesta mun ajatusten purkupaikasta, jonka tän oli tarkotus olla, uhkasi tulla ase ja sodankäynnin väline ja se alkoi tuntumaan kauheen liian ahdistavalta, kaikkine tekstieni sensurointeine päivineen, vaikka toki sen itse ihan mahdollistin. Hengähdystauko oli siis ihan paikallaan. Nyt on tekstit palautettu paikalleen ja vanha meininki jatkukoon.
Vaikka tänne ei ole siis uutisoitu elämän koukeroista, eipä se tarkoita, ettei niitä ole. Onpa. Lyhyt updatetiivistelmä on paikallaan, niin pääsee sitten taas jatkamaan vähän reaaliaikasemmilla häppeningeillä ja tunteilla ja emotioilla tästä eteenpäin.
Pähkinänkuoressa tähän aikaan on mahtunut työntekoa vaihtelevalla menestyksellä. Toi vaihteleva menestys taas tarkottaa sitä, että on kai oikeesti uskottava se, että mun moraalinen selkäranka just ton työnteon suhteen on aika kumia - venyy ja paukkuu. Omaa lomaa saikun muodossa on pidetty luvattoman paljon, syystä että juhlat on jäänyt viikonlopuilta päälle - prkl, pitääköhän tässä huolestua siitäkin, että mä olen sukuni rasitteitten mukaan alkkis as well? Jonkunlainen tuurijuoppo ihan takuulla kyllä... No, duuni on kyllä edellä mainitusta huolimatta vahvasti hallussa, ja työtarjous uuteenkin tupsahti, mikä tietty on ihan bueno uutinen. Joskin ahdistaakin vähäsen - pitääks sitä hei niinku ihan aikuisten oikeesti tiätsä ruveta aikuiseksi tälleen kolmikymppisenä ja tehdä tollasia sitouttavia päätöksiä. Huihui.
Terveys on reistannut tässä oikeestikin, eikä pelkästään niissä selityksissä sivulla seitsemän pomon suuntaan kaikkien poissaolojen takia. Sen takia kai mulla edelleen on työpaikka. Otetaan paskasta siis irti vähän iloakin - kait noi poissaolot saigoniin vedoten vois tolleenkin ittelleen perustella, jos on oikeen vaikea kattoa peiliin. Polvileikkaus voi olla edessä, mutta se ei oo varmaa vielä. Vuodenvaihteen jälkeen pitäis helpottaa, kun uudet hoidot alkaa - looking very much forward to it.
Pollan terveyskin meinas sanoa sopimuksensa irti sellasen pikkusen nervous breakdownin muodossa. Riippuen niin monesta asiasta, jotka tiedostan ja ehkä sellasistakin, joita en tiedosta. Ilman laitoshoitoa on kuitenkin selvitty sen suhteen vielä. :P
Ihmissuhteet elää nekin tietty mun messissä elämäänsä. Se mun inana frendi, jonka dogi oli sillon alkusyksystä täällä majotuksessa palas yhteen sen miehensä kanssa sitten kuitenkin ja on saanut vauvansa - pieni tyttö. Jälkimmäinen asia tuo palan kurkkuun. Mutsin ja mun välit on hirveen "mielenkiintoset" for time being. Se kun veti melkein ranteet auki Guilt Tripin kourissa, kun kuuli, että tuli se romahdus. Syyttää siis kovin monesta asiasta itteensä. Voihan se olla oikeessakin, olen mäkin sitä monesta asiasta vuosien varrella mielessäni ja sanoissanikin syyttänyt. Se kohtelee mua nyt ihan selkeesti silkkihansikkain, mutta niin teen kyllä nyt sitten mäkin sinne suuntaan, kun tuntuu syylliseltä, että siitä tuntuu syylliseltä... Freak Show.
Ja tän blogin päähenkilöksi miltei "kuin itsestään" noussut Äksä, se on jo ihan hitsautunut kiinni muhun. Mun ystävä. Sen se on nyt niin moneen kertaan jo näyttänyt, että kaikki ne epäilykset sen suhteen, ne on huuhtoutunut matkan varrelle. Pitäis kai kaikki koukerot ja niitä kiertäneet ihmiset tuntien sanoa, että toistaiseksi all is good, mutta mä sanon kyllä ihan uhmallanikin, että nyt ja tästä eteenpäin.
Siinä kait tärkeimmät, palataan menneisyyteen jos on tarvis enempi sitten joskus. Nyt just alkaa olla jo joulunodotusta ilmassa. Mä kyllä tykkään niistä joulunpyhistä, mutta inhoan tätä joulunalusaikaa hysterioineen. Yleensä kyllä on enempikin angstia ilmassa näinä aikoina. Tästä joulusta tuleekin hiukka erilainen. Äksä ja mä vietetään se yhdessä. Ja koska mun family lähtee myös aina siitä olettamuksesta, että mä vietän sen niitten kanssa, se tarkoittaa sitten sitä, että Äksä viettää sitä mun kotikotona mein kanssa. Ja sitten vieraillaan senkin porukoilla, kunnes karataan omille teille.
Katotaan kuinka jeesusjuhlan käy, kun itse perkele* saapuu mestoille. ;)
*edelliseen postaukseen lokakuulta viitaten.
Now leave your sorrows all behind
This ain't enough, hanging tough
Now you must make up your mind
We can't stay down, we have to leave
There is no place for us to hide, so this is it
You've been warned now either join or step aside
Cause I'm back
Back! Cause I'm back.....Back!
Snap out of it now
We're back in the loop and it's time to move on
We're aiming for all or nothing now
We're back in the loop and it's time to go on
For us it is all or nothing now
E-Type: Back In The Loop
Jep, takasin.
Kaksi ja puoli kuukautta onkin blogi, tai ainakin sen pitäjä ollut lepotauolla, ja vähäsen kait harkinnan alla, että jatkaako ylipäätään vai ei. Sellasesta mun ajatusten purkupaikasta, jonka tän oli tarkotus olla, uhkasi tulla ase ja sodankäynnin väline ja se alkoi tuntumaan kauheen liian ahdistavalta, kaikkine tekstieni sensurointeine päivineen, vaikka toki sen itse ihan mahdollistin. Hengähdystauko oli siis ihan paikallaan. Nyt on tekstit palautettu paikalleen ja vanha meininki jatkukoon.
Vaikka tänne ei ole siis uutisoitu elämän koukeroista, eipä se tarkoita, ettei niitä ole. Onpa. Lyhyt updatetiivistelmä on paikallaan, niin pääsee sitten taas jatkamaan vähän reaaliaikasemmilla häppeningeillä ja tunteilla ja emotioilla tästä eteenpäin.
Pähkinänkuoressa tähän aikaan on mahtunut työntekoa vaihtelevalla menestyksellä. Toi vaihteleva menestys taas tarkottaa sitä, että on kai oikeesti uskottava se, että mun moraalinen selkäranka just ton työnteon suhteen on aika kumia - venyy ja paukkuu. Omaa lomaa saikun muodossa on pidetty luvattoman paljon, syystä että juhlat on jäänyt viikonlopuilta päälle - prkl, pitääköhän tässä huolestua siitäkin, että mä olen sukuni rasitteitten mukaan alkkis as well? Jonkunlainen tuurijuoppo ihan takuulla kyllä... No, duuni on kyllä edellä mainitusta huolimatta vahvasti hallussa, ja työtarjous uuteenkin tupsahti, mikä tietty on ihan bueno uutinen. Joskin ahdistaakin vähäsen - pitääks sitä hei niinku ihan aikuisten oikeesti tiätsä ruveta aikuiseksi tälleen kolmikymppisenä ja tehdä tollasia sitouttavia päätöksiä. Huihui.
Terveys on reistannut tässä oikeestikin, eikä pelkästään niissä selityksissä sivulla seitsemän pomon suuntaan kaikkien poissaolojen takia. Sen takia kai mulla edelleen on työpaikka. Otetaan paskasta siis irti vähän iloakin - kait noi poissaolot saigoniin vedoten vois tolleenkin ittelleen perustella, jos on oikeen vaikea kattoa peiliin. Polvileikkaus voi olla edessä, mutta se ei oo varmaa vielä. Vuodenvaihteen jälkeen pitäis helpottaa, kun uudet hoidot alkaa - looking very much forward to it.
Pollan terveyskin meinas sanoa sopimuksensa irti sellasen pikkusen nervous breakdownin muodossa. Riippuen niin monesta asiasta, jotka tiedostan ja ehkä sellasistakin, joita en tiedosta. Ilman laitoshoitoa on kuitenkin selvitty sen suhteen vielä. :P
Ihmissuhteet elää nekin tietty mun messissä elämäänsä. Se mun inana frendi, jonka dogi oli sillon alkusyksystä täällä majotuksessa palas yhteen sen miehensä kanssa sitten kuitenkin ja on saanut vauvansa - pieni tyttö. Jälkimmäinen asia tuo palan kurkkuun. Mutsin ja mun välit on hirveen "mielenkiintoset" for time being. Se kun veti melkein ranteet auki Guilt Tripin kourissa, kun kuuli, että tuli se romahdus. Syyttää siis kovin monesta asiasta itteensä. Voihan se olla oikeessakin, olen mäkin sitä monesta asiasta vuosien varrella mielessäni ja sanoissanikin syyttänyt. Se kohtelee mua nyt ihan selkeesti silkkihansikkain, mutta niin teen kyllä nyt sitten mäkin sinne suuntaan, kun tuntuu syylliseltä, että siitä tuntuu syylliseltä... Freak Show.
Ja tän blogin päähenkilöksi miltei "kuin itsestään" noussut Äksä, se on jo ihan hitsautunut kiinni muhun. Mun ystävä. Sen se on nyt niin moneen kertaan jo näyttänyt, että kaikki ne epäilykset sen suhteen, ne on huuhtoutunut matkan varrelle. Pitäis kai kaikki koukerot ja niitä kiertäneet ihmiset tuntien sanoa, että toistaiseksi all is good, mutta mä sanon kyllä ihan uhmallanikin, että nyt ja tästä eteenpäin.
Siinä kait tärkeimmät, palataan menneisyyteen jos on tarvis enempi sitten joskus. Nyt just alkaa olla jo joulunodotusta ilmassa. Mä kyllä tykkään niistä joulunpyhistä, mutta inhoan tätä joulunalusaikaa hysterioineen. Yleensä kyllä on enempikin angstia ilmassa näinä aikoina. Tästä joulusta tuleekin hiukka erilainen. Äksä ja mä vietetään se yhdessä. Ja koska mun family lähtee myös aina siitä olettamuksesta, että mä vietän sen niitten kanssa, se tarkoittaa sitten sitä, että Äksä viettää sitä mun kotikotona mein kanssa. Ja sitten vieraillaan senkin porukoilla, kunnes karataan omille teille.
Katotaan kuinka jeesusjuhlan käy, kun itse perkele* saapuu mestoille. ;)
*edelliseen postaukseen lokakuulta viitaten.
keskiviikko 3. lokakuuta 2007
Rakkautta, rakkautta vain?
Oma elämä on aika pausenapin takana, kutakuinkin tylsää arkea vaan, mutta just nyt tuntuu, että se on voi olla ihan hyväkin juttu, kun on sivusta seurannut, miten muiden elämät räiskyy. En mä sellasta haluaisikaan. Sanotaan sitä sitten pelkuruudeksi multa tai miksi vaan. Ehkäpä se onkin vaan järkevää, että sillon tällön vähän säästelee itteensä kaikkein kovimmilta kierroksilta - en mä sellasia edes kestäis. Ja en tiedä, pitäiskö kestääkään.
Yksi ihmissuhde (Äksän), jonka kuvioissa olen ollut tiiviisti jossen en nyt suoranaisesti mukana niin aitiopaikalla seuraajana, koska ollaan oltu enempi tai vähempi, kaikesta huolimatta ja niin edelleen, niinkuin täältä on ollut luettavissakin, tekemisissä frendeinä. Voi olla vähän typerää edes kirjottaa toisten ihmisten asioista mun blogiini, vaikkei nää edes suoranaisesti mulle kuulu, mutta aion nyt uhallanikin tehdä niin, koska aika paljon ajatuksia herättää näköjään mussakin, kun mulle tärkeetä tyyppiä on viety kuin pässiä narussa. Voi sitä muittenkin virheistä varmaan oppia. Ainakin toivon niin. Jos ei muuta, niin sitä jollakin tapaa kirkastuu entisestään se, että mitä sitä jonkun tulevaisuuden kulman takana venaavalta parisuhteeltaan toivoo ja haluaa, ja ennen kaikkea se, mitä siltä EI halua.
Kirjotin joskus keväällä mun kelauksiani ihmissuhteista ja nää aatokset kyllä on tässä tota myllytystä sivusta seuratessa kirkastunut potenssiin sata. Voi olisipas toi kristallinkirkas ihannekuva sitte joskus mulle sellanen johtotähti, joka auttais onnistumaan, kun sopiva targetti pöllähtää mun eteen! Keep my fingers crossed.
Surettaa ja kauhistuttaa, näin sivullisenakin, millasta Rakkaus-sanan raiskausta jotkut ihmiset ihmissuhteissaan tekee. Ja jos ei tee sitä tahallaan, niin eivät kyllä sitten ainakaan omaa pienintäkään käsitystä siitä, että mitä tarkottaa, kun rakastaa. Ei se riitä, että sitä hokee ja vakuuttaa sanoissaan. Sen pitäis näkyä sitten teoissakin. Ei rakkaus ole kulissi, se on sisältö.
No tai siis, voin lopettaa hymistelyn, Äksän suhteestahan tässä oli kyse, ja siis toi edellinen, se koski sitten sitä sen Tyttistä. Tai ex-sellasta. Juu, I know, oon aika vaarallisilla vesillä, kun ulkopuolisena arvioin muitten ihmissuhteita, niin kaikki aina on, jotka ei niitä itse elä, mutta sanotaan nyt tässä heti, että tottakai tajuan, että pakko siihen on olla mahtunut monta hienoa hetkeä ja paljon sellasta, jota ei ulkopuolisena voi edes tajutakaan. Of course. Vaikka tässä asemassa koko tänä aikana noita kuvioita seuranneena ja keskusteluja Äksän ja jopa kertaalleen sen Tyttiksenkin kanssa käyneenä (nii-i, kelatkaa!), on aika helppo toisaalta myös sanoa, että told you so. Yhdellä tavalla sivusta on kirkkaampikin nähdä, kun ei ole niillä tunteilla kiinni siinä jutussa ite.
Tolla edellä tehdyllä disclaimerilla en siis lainkaan edes ota esille niitä positiivisia asioita siinä suhteessa. Tietty niitä oli, ei kai sitä suhdetta muuten olis ollut. Paskat vaan kaatu keittäjänsä niskaan ja peitti alleen sen kaiken kauniin.
Tämäkö rakkautta? Suhde oli koko kesän On/Off parin viikon - kuukauden sykleissä, koska aina konfliktien kohdalla Tyttis pakkasi laukut ja lähti. Hylkäsi koko jutun, hylkäsi Äksän. Hylkäsi ensin asettaen kiristyvää kontrollia Äksän tekemisille, koska ilman mitään syytä Äksään ei ollut luottoa ollenkaan, niinä aikoina kun suhde oli On. Johon kuului kesän edetessä esimerkiksi sitten se, että mä olin ns. Kieltolistalla. Asia, josta henkilökohtaisesti voisin jopa olla ko. henkilölle tuohtunut, jos jaksais ja viittis, sen yhden yön jälkeen, kun yritin niitten välejä paikkailla puhumalla ihan vilpittömästi sen suhteen puolesta, vaikka se tarkotti sillä samasella hetkellä aika rajua ittensä ja fiiliksiensä sivuunpistämistä. Mutta niinhän ystävät on valmiita tekemään. Joten thanks for the trust vaan! Sellasenaan tollanen käytös on ihan käsittämätöntä ihmiseltä, joka tuntee Äksän varmasti parhaiten maailmassa ja jonka sen takia, jos väittää rakastavansa, pitäisi tietää, että sen todellakin olisi ollut helppo luottaa. Rakkaus on just luottamusta.
Mä tajuisin vielä sen, että ihmiset saattaa suhteen alussa myrskyillä ja hakea rajojaan ja paikkaansa toistensa suhteen riidoin ja yhteenotoin, jos ne asiat tapeltaisiin kerralla läpi, selvitettäisiin ja sitten jos niikseen tulee, niin uusi riita sitten jostain muusta asiasta. Nää vaan kiersi aina samaa kehää, aina samoista syistä, eikä voi sanoa, että tilanne olisi selkiytynyt vaan paheni vaan. Viimesinkin konflikti oli ihan samoilla kaavoilla, ja sen seurauksena ei oo enää vaikeeta ollenkaan hahmottaa, ettei tossa ollut sitä kovasti sanallisesti vakuutettua rakkautta koskaan olemassakaan.
Tyttiksen toimesta Äksä mustamaalattiin ihan hirviöihmiseksi koko sen lähipiirille. Niillä on nyt olemassa mielipide siitä, HYVIN negatiivinen ja vihamielinen, vaikka kukaan niistä ei ollut koskaan edes tavannut / nähnyt / puhunut Äksän kanssa, ikinä. Eli ihan Tyttiksen muodostaman mielikuvan varassa ne suurinpiirtein vihaa Äksää. Joka toisessa lauseessa Tyttis sitten tässä ton viimesen yhteenoton jälkeen vakuuttaa sanoillaan sitä, että rakastaa Äksää eniten maailmassa koskaan ikinä, ja joka toisessa lauseessa kertoo, että yhtälö on mahdoton seurustelun jatkumiselle, koska kaikki muut hänen elämässään on sitä mieltä, että Äksä on monsteri. Nii, kenen vika? Kuka tekee noin ihmiselle, jota väittää rakastavansa, että toisella suulla levittää sitä mitä suurinta paskahuttua ja toisella suulla sitten niin kovasti muka rakastaa? On kai omasta mielestään vielä suuri ihminen, kun kuitenkin pystyy tollasta karmeutta rakastamaan... Jep jep.
Mustamaalaus nimittäin tuotti tulosta ihan kympillä; kun Äksä ja Tyttis oli nähty yhdessä autoilemassa ton yhteenoton jälkeen, niin iso pyörä pyörähti, ja sopassa on mukana Tyttiksen ex, joka uhkaa huoltajuuskiistalla, jos Tyttis on tekemisissä Äksän kanssa, ja äiti, joka nyt epäilee jokaista sanaa Tyttiksen suusta, koska se oli sinne suuntaan valehdellut, ettei enää ole Äksän kanssa tekemisissä. Joo, senhän oli pakko, koska sehän on niin hirvee... Ihan kauhee kalabaliikki ja ei, suhteen jatkuminen ei todellakaan ole enää mitenkään mahdollista, ton ulkopuolisten kuohunnan takia, jos sitä nyt joku sais päähänsä vielä yrittää. Surkeinta sitten vielä kaiken lopuksi on, että edelleen, Äksä on niin syyllinen, kaikkeen, edelleen, vain ja ainoastaan. Tyttiksen virallisen version mukaan siis.
Nii. Rakkautta, no matter what? Ehdollista rakkautta, ehkä. Mutta rakkaus ja ehdot, ei ne mahdu samaan lauseeseen.
Yksi ihmissuhde (Äksän), jonka kuvioissa olen ollut tiiviisti jossen en nyt suoranaisesti mukana niin aitiopaikalla seuraajana, koska ollaan oltu enempi tai vähempi, kaikesta huolimatta ja niin edelleen, niinkuin täältä on ollut luettavissakin, tekemisissä frendeinä. Voi olla vähän typerää edes kirjottaa toisten ihmisten asioista mun blogiini, vaikkei nää edes suoranaisesti mulle kuulu, mutta aion nyt uhallanikin tehdä niin, koska aika paljon ajatuksia herättää näköjään mussakin, kun mulle tärkeetä tyyppiä on viety kuin pässiä narussa. Voi sitä muittenkin virheistä varmaan oppia. Ainakin toivon niin. Jos ei muuta, niin sitä jollakin tapaa kirkastuu entisestään se, että mitä sitä jonkun tulevaisuuden kulman takana venaavalta parisuhteeltaan toivoo ja haluaa, ja ennen kaikkea se, mitä siltä EI halua.
Kirjotin joskus keväällä mun kelauksiani ihmissuhteista ja nää aatokset kyllä on tässä tota myllytystä sivusta seuratessa kirkastunut potenssiin sata. Voi olisipas toi kristallinkirkas ihannekuva sitte joskus mulle sellanen johtotähti, joka auttais onnistumaan, kun sopiva targetti pöllähtää mun eteen! Keep my fingers crossed.
Surettaa ja kauhistuttaa, näin sivullisenakin, millasta Rakkaus-sanan raiskausta jotkut ihmiset ihmissuhteissaan tekee. Ja jos ei tee sitä tahallaan, niin eivät kyllä sitten ainakaan omaa pienintäkään käsitystä siitä, että mitä tarkottaa, kun rakastaa. Ei se riitä, että sitä hokee ja vakuuttaa sanoissaan. Sen pitäis näkyä sitten teoissakin. Ei rakkaus ole kulissi, se on sisältö.
No tai siis, voin lopettaa hymistelyn, Äksän suhteestahan tässä oli kyse, ja siis toi edellinen, se koski sitten sitä sen Tyttistä. Tai ex-sellasta. Juu, I know, oon aika vaarallisilla vesillä, kun ulkopuolisena arvioin muitten ihmissuhteita, niin kaikki aina on, jotka ei niitä itse elä, mutta sanotaan nyt tässä heti, että tottakai tajuan, että pakko siihen on olla mahtunut monta hienoa hetkeä ja paljon sellasta, jota ei ulkopuolisena voi edes tajutakaan. Of course. Vaikka tässä asemassa koko tänä aikana noita kuvioita seuranneena ja keskusteluja Äksän ja jopa kertaalleen sen Tyttiksenkin kanssa käyneenä (nii-i, kelatkaa!), on aika helppo toisaalta myös sanoa, että told you so. Yhdellä tavalla sivusta on kirkkaampikin nähdä, kun ei ole niillä tunteilla kiinni siinä jutussa ite.
Tolla edellä tehdyllä disclaimerilla en siis lainkaan edes ota esille niitä positiivisia asioita siinä suhteessa. Tietty niitä oli, ei kai sitä suhdetta muuten olis ollut. Paskat vaan kaatu keittäjänsä niskaan ja peitti alleen sen kaiken kauniin.
Tämäkö rakkautta? Suhde oli koko kesän On/Off parin viikon - kuukauden sykleissä, koska aina konfliktien kohdalla Tyttis pakkasi laukut ja lähti. Hylkäsi koko jutun, hylkäsi Äksän. Hylkäsi ensin asettaen kiristyvää kontrollia Äksän tekemisille, koska ilman mitään syytä Äksään ei ollut luottoa ollenkaan, niinä aikoina kun suhde oli On. Johon kuului kesän edetessä esimerkiksi sitten se, että mä olin ns. Kieltolistalla. Asia, josta henkilökohtaisesti voisin jopa olla ko. henkilölle tuohtunut, jos jaksais ja viittis, sen yhden yön jälkeen, kun yritin niitten välejä paikkailla puhumalla ihan vilpittömästi sen suhteen puolesta, vaikka se tarkotti sillä samasella hetkellä aika rajua ittensä ja fiiliksiensä sivuunpistämistä. Mutta niinhän ystävät on valmiita tekemään. Joten thanks for the trust vaan! Sellasenaan tollanen käytös on ihan käsittämätöntä ihmiseltä, joka tuntee Äksän varmasti parhaiten maailmassa ja jonka sen takia, jos väittää rakastavansa, pitäisi tietää, että sen todellakin olisi ollut helppo luottaa. Rakkaus on just luottamusta.
Mä tajuisin vielä sen, että ihmiset saattaa suhteen alussa myrskyillä ja hakea rajojaan ja paikkaansa toistensa suhteen riidoin ja yhteenotoin, jos ne asiat tapeltaisiin kerralla läpi, selvitettäisiin ja sitten jos niikseen tulee, niin uusi riita sitten jostain muusta asiasta. Nää vaan kiersi aina samaa kehää, aina samoista syistä, eikä voi sanoa, että tilanne olisi selkiytynyt vaan paheni vaan. Viimesinkin konflikti oli ihan samoilla kaavoilla, ja sen seurauksena ei oo enää vaikeeta ollenkaan hahmottaa, ettei tossa ollut sitä kovasti sanallisesti vakuutettua rakkautta koskaan olemassakaan.
Tyttiksen toimesta Äksä mustamaalattiin ihan hirviöihmiseksi koko sen lähipiirille. Niillä on nyt olemassa mielipide siitä, HYVIN negatiivinen ja vihamielinen, vaikka kukaan niistä ei ollut koskaan edes tavannut / nähnyt / puhunut Äksän kanssa, ikinä. Eli ihan Tyttiksen muodostaman mielikuvan varassa ne suurinpiirtein vihaa Äksää. Joka toisessa lauseessa Tyttis sitten tässä ton viimesen yhteenoton jälkeen vakuuttaa sanoillaan sitä, että rakastaa Äksää eniten maailmassa koskaan ikinä, ja joka toisessa lauseessa kertoo, että yhtälö on mahdoton seurustelun jatkumiselle, koska kaikki muut hänen elämässään on sitä mieltä, että Äksä on monsteri. Nii, kenen vika? Kuka tekee noin ihmiselle, jota väittää rakastavansa, että toisella suulla levittää sitä mitä suurinta paskahuttua ja toisella suulla sitten niin kovasti muka rakastaa? On kai omasta mielestään vielä suuri ihminen, kun kuitenkin pystyy tollasta karmeutta rakastamaan... Jep jep.
Mustamaalaus nimittäin tuotti tulosta ihan kympillä; kun Äksä ja Tyttis oli nähty yhdessä autoilemassa ton yhteenoton jälkeen, niin iso pyörä pyörähti, ja sopassa on mukana Tyttiksen ex, joka uhkaa huoltajuuskiistalla, jos Tyttis on tekemisissä Äksän kanssa, ja äiti, joka nyt epäilee jokaista sanaa Tyttiksen suusta, koska se oli sinne suuntaan valehdellut, ettei enää ole Äksän kanssa tekemisissä. Joo, senhän oli pakko, koska sehän on niin hirvee... Ihan kauhee kalabaliikki ja ei, suhteen jatkuminen ei todellakaan ole enää mitenkään mahdollista, ton ulkopuolisten kuohunnan takia, jos sitä nyt joku sais päähänsä vielä yrittää. Surkeinta sitten vielä kaiken lopuksi on, että edelleen, Äksä on niin syyllinen, kaikkeen, edelleen, vain ja ainoastaan. Tyttiksen virallisen version mukaan siis.
Nii. Rakkautta, no matter what? Ehdollista rakkautta, ehkä. Mutta rakkaus ja ehdot, ei ne mahdu samaan lauseeseen.
perjantai 28. syyskuuta 2007
Did you?
It's not the tree that forsakes the flower
But the flower that forsakes the tree
Someday I'll learn to love these scars
Still fresh from the red-hot blade of your words
How blind can you be, don't you see
that the gambler lost all he does not have
Did you ever hear what I told you
Did you ever read what I wrote you
Did you ever listen to what we played
Did you ever let in what the world said
Did we get this far just to feel your hate
Did we play to become only pawns in the game
How blind can you be, don't you see
You chose the long road but we'll be waiting
Bye bye beautiful
(Nightwish - Bye Bye Beautiful)
Se olis kaikkein viisainta tai kaikkein tyhmintä sanoa byebye. Ja se tekis mut joko onnellisemmaksi (ajan kanssa ainakin) tai hirveen onnettomaksi pitkäksi aikaa.
Mutta paskaako edes pohdin, ei oo ees mun kädessä. Senkin vois tietty muuttaa.
Voi kyynel.
But the flower that forsakes the tree
Someday I'll learn to love these scars
Still fresh from the red-hot blade of your words
How blind can you be, don't you see
that the gambler lost all he does not have
Did you ever hear what I told you
Did you ever read what I wrote you
Did you ever listen to what we played
Did you ever let in what the world said
Did we get this far just to feel your hate
Did we play to become only pawns in the game
How blind can you be, don't you see
You chose the long road but we'll be waiting
Bye bye beautiful
(Nightwish - Bye Bye Beautiful)
Se olis kaikkein viisainta tai kaikkein tyhmintä sanoa byebye. Ja se tekis mut joko onnellisemmaksi (ajan kanssa ainakin) tai hirveen onnettomaksi pitkäksi aikaa.
Mutta paskaako edes pohdin, ei oo ees mun kädessä. Senkin vois tietty muuttaa.
Voi kyynel.
keskiviikko 26. syyskuuta 2007
Reality bites
Pitkä viikonloppu takana, joka meni reissussa Englannissa. Oli kivaa, tsirp-tsirp-tsirputtelin vailla huolen häivää hymy huulessa koko ajan, tuttujen ja tuntemattomien kanssa ympäri maailmaa kanssa sosialisoiden, pikkupöhnässä almost all the time.
Nyt kotona taas ja korttitalo on kai romahtamispisteessä. Mä en saa öisin nukutuksi, päivät olen koomaväsynyt, en syö just ollenkaan, kun ruoka takertuu kurkkuun ja paino putoo (mikä sinällään ei tietty ole mikään huono juttu, onhan tossa ympärillä tota laardia, jonka sietääkin lähteä, mutta ei tällanen mitään terveellistä ole), polvi on paskana ja kipee, itkettää koko ajan, sydämessä on ihan kuin olis joku rytmihäiriö, kun tuntuu kuin se sillon tällön tasasesti ottais parit extraläpätykset.
Ja kaiken lisäksi tappelen, otan yhteen tai olen muuten vaan välit pausella melkein kaikkien ihmisten kanssa mun elämässä. Sellastenkin, joitten kanssa oon ajatellut, että konfliktin aikaansaaminen ei ole edes mahdollista. Ihan samasta syystä vieläpä. Kun oon kertonut, että joku juttu ei tunnu mun mielestä kympiltä, vituttaa, ärsyttää ja sen sellasta. Kun en ookaan pelannut ihan samalla tavalla mukana, kuin kaikki on aina tottunut, että mä teen, kuten oon aina tehnyt. Nyt mä olen The Bad Guy, kun otan kantaa oman itseni puolesta. I guess I am not supposed to. Mun omasta (tietty hyvin subjektiivisesta) mielestä mä en ees ole ollut mitenkään härski, ilkeä tai whatever.
Väärinymmärretty olo. Tai sitte en osaa olla objektiivinen ollenkaan, ja oon vaan marttyyri.
"I'm just a soul whose intentions are good. Oh Lord, please don't let me be misunderstood."
Nyt kotona taas ja korttitalo on kai romahtamispisteessä. Mä en saa öisin nukutuksi, päivät olen koomaväsynyt, en syö just ollenkaan, kun ruoka takertuu kurkkuun ja paino putoo (mikä sinällään ei tietty ole mikään huono juttu, onhan tossa ympärillä tota laardia, jonka sietääkin lähteä, mutta ei tällanen mitään terveellistä ole), polvi on paskana ja kipee, itkettää koko ajan, sydämessä on ihan kuin olis joku rytmihäiriö, kun tuntuu kuin se sillon tällön tasasesti ottais parit extraläpätykset.
Ja kaiken lisäksi tappelen, otan yhteen tai olen muuten vaan välit pausella melkein kaikkien ihmisten kanssa mun elämässä. Sellastenkin, joitten kanssa oon ajatellut, että konfliktin aikaansaaminen ei ole edes mahdollista. Ihan samasta syystä vieläpä. Kun oon kertonut, että joku juttu ei tunnu mun mielestä kympiltä, vituttaa, ärsyttää ja sen sellasta. Kun en ookaan pelannut ihan samalla tavalla mukana, kuin kaikki on aina tottunut, että mä teen, kuten oon aina tehnyt. Nyt mä olen The Bad Guy, kun otan kantaa oman itseni puolesta. I guess I am not supposed to. Mun omasta (tietty hyvin subjektiivisesta) mielestä mä en ees ole ollut mitenkään härski, ilkeä tai whatever.
Väärinymmärretty olo. Tai sitte en osaa olla objektiivinen ollenkaan, ja oon vaan marttyyri.
"I'm just a soul whose intentions are good. Oh Lord, please don't let me be misunderstood."
maanantai 17. syyskuuta 2007
Rakkiriepu
Dogi, jota ei sen isäntä ikinä kehu tai taputa. Ja silti se heiluttaa sille isännälleen häntää. Tai onks se niin, että se heiluttaa sitä häntää juuri siks. Whatever, mutta mä luulen tietäväni, miltä tollasesta koirasta tuntuu. Not necessarily a nice feeling. Tarttee taputella omaa enempi.
Ittekseni mun tarttee miettiä, että
a) kehuja kerjätäksenikö mä heilutan häntää?
b) tarviinko mä niitä kehuja, vaikka mä heilutan häntää, jos ite tiiän oman "erinomaisuuteni"?
c) kannattaako ylipäätään heiluttaa häntää?
Blääh. Mun Sielun Peilikin on särki, ja toisessa silmässä verenpurkautuma, joka on ilmestynyt siihen out of nowhere baarireissun aikana. Karseen näkönen. "No en oo saanut hittiä, eikä oo tapahtunut mitään..."
Pikkusta henkistä töyssyä lukuunottamatta, that is. Paskaakin paskempi maanantai.
Ittekseni mun tarttee miettiä, että
a) kehuja kerjätäksenikö mä heilutan häntää?
b) tarviinko mä niitä kehuja, vaikka mä heilutan häntää, jos ite tiiän oman "erinomaisuuteni"?
c) kannattaako ylipäätään heiluttaa häntää?
Blääh. Mun Sielun Peilikin on särki, ja toisessa silmässä verenpurkautuma, joka on ilmestynyt siihen out of nowhere baarireissun aikana. Karseen näkönen. "No en oo saanut hittiä, eikä oo tapahtunut mitään..."
Pikkusta henkistä töyssyä lukuunottamatta, that is. Paskaakin paskempi maanantai.
torstai 13. syyskuuta 2007
Nix
Hyvää ruokaa, punkkua, kiinnostavaa keskustelua, naurua, ihana ihminen, silmänruokaa, halipus-läheisyyttä.
Ja aivot, jotka raks-raks-raksuttaa sitä kuviota, joka tekee yhtälöstä "on yhtä kuin epätosi" -lopputuleman. Tietoisuus, joka tekee sen, että en vaan ollut kympillä mukana, liian varuillani, liikaa shittiä siinä välissä, vaikka ei koko aihetta edes sivuttu.
Treffit Umpikujamiehen kanssa siis.
Maybe in other life.
Ja aivot, jotka raks-raks-raksuttaa sitä kuviota, joka tekee yhtälöstä "on yhtä kuin epätosi" -lopputuleman. Tietoisuus, joka tekee sen, että en vaan ollut kympillä mukana, liian varuillani, liikaa shittiä siinä välissä, vaikka ei koko aihetta edes sivuttu.
Treffit Umpikujamiehen kanssa siis.
Maybe in other life.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
