End of the Road

"Here we are, now lay the burden down
We're coming to the end of our road
Sorrowful yet glorious somehow
To be humming this one last ode

So calm and still... it wasn't all that bad, or was it now?
Fulfilled... it doesn't only hurt to end it now

The funeral

The memories beneath the dust of years
They seem like those of someone deceased
There's no more to be done, or hoped or feared
Just waiting for the final release

So calm and thrilled... it wasn't all that bad, or was it now?
Still, it doesn't only hurt to end it now

Is life over, this life's over?
Or has it only just begun?
It grows colder, starts to moulder...
Coming apart yet still not done

Forever one"

Sentenced: End of the Road

Sielun Peili meni sirpaleiksi.

Tää on tän blogin viimenen entry. Oon miettiny ja pohtinu sitä mun alkuperästä ajatusta vuodattaa sisuksia anonyymisti, anonyymissä blogissa. Se ei oo täällä enää toteutunu pitkään aikaan ja tekee kirjottamisesta vaikeempaa ja vaikeempaa, kun on suurennuslasin alla koko ajan. Sensuroin ite itteäni, itseni ja läheisteni takia. Not good. Vähän luuseriolo luovuttaa siksi, kun "vakoilijat" ei luovuta, mutta sitten taas, kaikille avoin blogi tai ei mitään.

Eli siis, some other day, some other place. Löytäkää tienne sinnekin. Sitten ja jos.