Ihan pikkusen edes!

Uusi päivä, parempi mieli, ihan niinku arvelinkin. Ei sitä onneks kauaa jaksa masistella tolla volyymilla. Elämä on sillon aina ihan ok, kun pystyy aina välillä hymyilemäänkin.

Nyt just hihityttää yks uutena vuotena sattunut juttu, josta unohdin tossa joulunpyhistä kertovasssa bloggauksessa kertoa. Uusi vuosi meni meidän poppoolla kohtuu ryytyneissä meiningeissä, ilmassa oli jo vähäsen sellasta pakkojuhlan tuntua. Onkos se ihmekään, kun oli viikko enemmän tai vähemmän läträämistä takana jo, ja siihen päälle vielä riidat ja tunteenkuohunnat. No mutta, ei sitä tietty luovuteta, joten "hampaat irvessä" sitten juhlittiin sekin ilta.

Baarissa loppuilta (Tietty! Ja vielä siinä samassa tamperelaisessa, jossa mä olen menneenä vuonna käynyt noin 99% mun kokonaisbaareilusta - melkein pelottavaa, kantapaikka löytyy toisesta kaupungista :D). Koska Äksä lähti sen Hoiturittarensa luokse yöksi, mä jossain vaiheessa lähdin ittekseni vetäytymään kämpille päin. Bussilla oli tarkotus keretä kotiin, mutta siinä pysäkille päin raahautuessani mun eteen pysähtyi pieni punainen auto, ja sen kuljettaja huikkaili, jotta mihin oon menossa. Kerroin määränpään ja sain vastaukseksi, että hän voi sitten heittää. Joo joo, ajatelkaa vaan, ettei vieraisiin kyyteihin yksinäisenä naisena kannata noin vaan nousta, kyl mä sen tiedän! Mutta just sillä hetkellä humalassa ja kauheen väsyneenäkin jo se tuntui niin hyvältä ajatukselta nousta kyytiin.

Mä ajattelin, että se oli joku, joka oli ajalemassa sinne suuntaan kuitenkin, mutta kun se rupes kyselemään, että mihis suuntaan se mun määränpää nyt sitte oikein onkaan, niin rupes hiukka ihmetyttämään. Ajo-ohjeita antaessani kerroin myös, että jos se haluu jotain korvausta kyydistä, tarttee kävästä jonkun automaatin kautta, koska kaikki käteinen oli finaalissa. Ei tartte rahaa kuulemma. Siinä sitten small talkkina kyselemään, että mitäs se oli uutena vuotena puuhaillut, miks oli auton ratissa eikä juhlistamassa ja mistä se oikeastaan edes oli, kun ei paikallisia kaupunginosia tuntenut. No sehän oli kuulemma Lahdesta. Ja kysyessäni, että mitäs kuttua se sitten tekee Tampereella tähän aikaan uuden vuoden yötä ajelemassa ympäriinsä, niin se oli ajellut sinne katselemaan naisia. Jaaha.

Sitten alkoi tinkaaminen, jotta kuinkas kaukana se paikka nyt sitten keskustasta olikaan, jonne olin menossa. Kerrottuani se sanoi, että se on kyllä aika kaukana. Mä muistutin siitä, että kyl mä sille jotain maksaisinkin, jos se haluis. Joo ei rahaa edelleenkään, mutta että jos voisin sitten vastapalvelukseksi ihan vähän hiplata sitä tuolta jalkojen välistä. Mun leuka loksahti eka, ja sitten mä vaan repesin ihan totaalisesti räkäseen nauruun! Sori, ei kykene taipumaan tollaseen suoritukseen, ei millään. Sellanen harmaa hiirulaisnörttipoju, en olis siltä ihan heti tollasta vetoa odottanut. No sehän loukkaantui tietty mun responssista ja sanoi, ettei se kyllä sitten ilman hiplaamista mua voi heittää niin kauas, koska sen aikana on kaikki naiset jo menneet koteihinsa Tampereen kaduilta. Jaahas, selvä sitten. Oltiin jo kuitenkin aika kaukana ytimestä, ja siis siihen bussimatkaankin mä olisin tarvinnut sitä cashia, joten sanoin sille, että olis ollut reilua kertoa matkan "hinnasta" jo siellä automaattien läheisyydessä, ja että siksi se sais heittää mut takasin keskustaan.

Onneks mun kohdalle osui kiltti ja kuuliainen ahdistelijapervo, koska se sitten ihan todella heitti kuin heittikin mut! :D Kun ajeltiin takasin, mä päätin pitää sille vielä "äidillisen" saarnan siitä, että ei se tolla taktiikalla mitään naisia ikinä tule saamaankaan. Vänisi jotain vastaan, että tää on niin sanotusti viimenen keino, baarit ja kaikki on jo kokeiltu. Ajatuksissani mietin, että ilmeisesti on kotikaupunginkin kadut jo käynyt ahtaaksi, kun tarttee matkojen päähän lähtee hiplauksia vonkaamaan.

Kaikenlaisia ihmiskohtaloita. Pienistä kyykkäyksistä huolimatta sitä tarttee kuitenkin olla ihan tyytyväinen omaan itteensä, kun oikein rupee vertailemaan.