Parhautta

Onni ja tyytyväisyys elämässä koostuu ihan pienistä asioista. Kuten kiva viikonloppu, aurinkoa, ystäviä livenä ja puhelimessa, hyvää ruokaa, skumppaa ja mansikoita, keskusteluja, lepakoita kesäyössä (ihan elukkasellasia, vaikka Helsingissä olikin Pride menneenä viikonloppuna ;D), onnellinen pieni koira. Kaikkia tollasia juttuja.

Kun ton edellä olevan tajuu ja ennen kaikkia yrittää aina muistaa, se olis varmaan se avain siihen, että voisi ja osaisi olla tyytyväinen siihen mitä on ja siihen mitä oma elämä on. Ei pitäis tuijotella niihin juttuihin, jotka voisi olla paremminkin. Aina kaikilla sellasia on, taatusti. Vaan löytää ne asiat, jotka on hyvin ja olla niistä onnellinen ihan täysin siemauksin.

Mulle iskee kyllä selvästi aina joku haikeusmoodi päälle, kun on ollut ihan parhaushetkiä, ja sitten koittaa taas arki. At this very moment hiukka jopa ahdistaa edessä oleva keskustelu mutsin kanssa, jolle siemenet kylvettiin jo perjantaina. Mun rakkaista rakkain mutsi. Jonka kanssa en osaa kommunikoida ollenkaan. Mutta sitten se on käyty ja toivottavasti voin edes osittain päästää irti näistä ahdistuksista siihen liittyen. Eli siis taas, positiivinen puoli, kultareuna pilvessä.

Rohkeutta vaan. Ei ole mun elämässä kyllä oikeen kuulunut tohon vahvuusarsenaaliin, mutta kai sitäkin voi kasvattaa. Edes yrittää. Ei pistetä enää päätä puskaan, vaikka se hetken oliskin se helpompi vaihtoehto.